Tee oma listasiPulp Fiction
Pulp Fiction
Pulp Fiction
Internet tarjoaa monia mahdollisuuksia. Elokuva-arvosteluiden suhteen yksi tärkeimmistä lienee se, että koska yksittäisestä elokuvasta löytyy loputon määrä arvosteluja, jokaisen kirjoittajan ei tarvitse mainita itsestäänselvyyksiä. Tälläkin saitilla on jo käsitelty dialogi ja episodimaisuus sekä QT:n onnistuminen castingin ja musiikkivalintojen suhteen.
Tämä avaakin mahdollisuuden käsitellä elokuvaa hieman eri valossa, keskittyen eri asioihin. Todella hyvät elokuvat tarjoavat joka kerralla hieman erilaisen katsomiskokemuksen, johtuen katsojan elämäntilanteesta. Tulkinnanvaraa ja sitä rataa. Tällä kertaa (arviolta noin kymmenes katsomiskerta) kiinnitin huomiota etenkin yhteen asiaan: On ironista, että elokuvaa (ja Tarantinoa yleensäkin) kritisoidaan pääasiassa väkivallan romantisoimisesta, kun asia ei voisi olla kauempana totuudesta. Elokuva on räiskyvää dialogia ja kioskihenkistä tyylittelyä vain pinnalla, taustalta löytyy hyvinkin perinteinen moraalikäsitys, maustettuna divine intervention-käsitteellä. Tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Live by the gun, die by the gun. Älä ilkeile turhaan.
1. Tapaus Butch. Huonosti meinaa käydä, mutta kun hylkää väkivallan täyteisen elämän ja pelastaa pahimman vihollisensa, saa vetäytyä rikkaana ranskalaisen emännän kanssa eläkepäiville mussuttamaan mustikkalettuja.
2. Tapaus Jules. Ottaa opikseen, "ostaa" ryöstäjäpariskunnan hengen, ja lähtee kiertämään mualimaa.
Ilkeille ihmisille sen sijaan käy huonosti:
3. Tapaus Vincent. Kivaa on, huumeita ja rahaa löytyy, läppä lentää. Mutta Yläkerran Jepen huomautuksesta huolimatta jatkaa ammatissaan, ja kuolee muutama tunti aamiais-kahvilasta lähdettyään. Kaiken lisäksi ampuja on vielä Butch, jolle Vincent on aikaisemmin aivan turhaan ilkeillyt.
Zed kuolee, Marsellus ottaa rangaistuksena aikaisemmista teoistaan b-rappuun, mutta saa kuitenkin elää koska säästää Butchin.
Jumala siis tarjoaa jokaiselle hahmolle valinnan: Joko a. jatkat tappamista, (tyranny of evil men) ja meikäläinen rankaisee (I lay my vengeance upon thee), tai b. teet parannuksen ja armahdan sinut. Ei siis varsinaisesti väkivallan ihannointia. Vahva ei ole se, joka alistaa heikompiaan, vaan se joka voittaa omat henkiset heikkoutensa.
Semmottii tällä kertaa. Pysykää poissa vaikeuksista lapsukaiset.
Tämä avaakin mahdollisuuden käsitellä elokuvaa hieman eri valossa, keskittyen eri asioihin. Todella hyvät elokuvat tarjoavat joka kerralla hieman erilaisen katsomiskokemuksen, johtuen katsojan elämäntilanteesta. Tulkinnanvaraa ja sitä rataa. Tällä kertaa (arviolta noin kymmenes katsomiskerta) kiinnitin huomiota etenkin yhteen asiaan: On ironista, että elokuvaa (ja Tarantinoa yleensäkin) kritisoidaan pääasiassa väkivallan romantisoimisesta, kun asia ei voisi olla kauempana totuudesta. Elokuva on räiskyvää dialogia ja kioskihenkistä tyylittelyä vain pinnalla, taustalta löytyy hyvinkin perinteinen moraalikäsitys, maustettuna divine intervention-käsitteellä. Tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Live by the gun, die by the gun. Älä ilkeile turhaan.
1. Tapaus Butch. Huonosti meinaa käydä, mutta kun hylkää väkivallan täyteisen elämän ja pelastaa pahimman vihollisensa, saa vetäytyä rikkaana ranskalaisen emännän kanssa eläkepäiville mussuttamaan mustikkalettuja.
2. Tapaus Jules. Ottaa opikseen, "ostaa" ryöstäjäpariskunnan hengen, ja lähtee kiertämään mualimaa.
Ilkeille ihmisille sen sijaan käy huonosti:
3. Tapaus Vincent. Kivaa on, huumeita ja rahaa löytyy, läppä lentää. Mutta Yläkerran Jepen huomautuksesta huolimatta jatkaa ammatissaan, ja kuolee muutama tunti aamiais-kahvilasta lähdettyään. Kaiken lisäksi ampuja on vielä Butch, jolle Vincent on aikaisemmin aivan turhaan ilkeillyt.
Zed kuolee, Marsellus ottaa rangaistuksena aikaisemmista teoistaan b-rappuun, mutta saa kuitenkin elää koska säästää Butchin.
Jumala siis tarjoaa jokaiselle hahmolle valinnan: Joko a. jatkat tappamista, (tyranny of evil men) ja meikäläinen rankaisee (I lay my vengeance upon thee), tai b. teet parannuksen ja armahdan sinut. Ei siis varsinaisesti väkivallan ihannointia. Vahva ei ole se, joka alistaa heikompiaan, vaan se joka voittaa omat henkiset heikkoutensa.
Semmottii tällä kertaa. Pysykää poissa vaikeuksista lapsukaiset.
Arvosana:
Käyttäjien pisteet elokuvalle:
Keskiarvo: 4.29
Pisteytyksiä: 329 kpl
Käyttäjien mielipide arvostelusta:
-7 (55 kpl)
Pisteytyksiä: 329 kpl
-7 (55 kpl)
Mielipiteesi arvostelusta:
Käyttäjien kommentit (12)
Kaikkien aikojen paras rikospätkä. Taidokasta Tarantinoa.
Mielipide (kuuluu perustuslaissa turvattuun sananvapauteen):Tarantino on harvinaisen vittumaisen näköinen tyyppi.Repikää siitä huumoria.
Onhan se Quentin vähän hassun näköinen setä. Mutta ei yhtä vesseli kuin esimerkiksi Cronenberg tai Jarmusch.
No tuo QT:n ulkonäkö tekeekin puolet tyypin taidearvosta ja ainutlaatuistaa hänet persoonalliseksi ilmentymäksi kaiken muun olemuksen ohella.Jarmuschan on sellainen setä, että lapset piiloon ja punaviini esiin!Cronenberg...näyttää oikeasti lähes minulta.Sexy!
Harmi, että aika on syönyt liian paljon tästä Fictionista, mutta itselle Reservoir Dogs pysyy Mr. QT:n tärkeimpänä ja vaikuttavimpana tekona.
Harmi, että aika on syönyt liian paljon tästä Fictionista, mutta itselle Reservoir Dogs pysyy Mr. QT:n tärkeimpänä ja vaikuttavimpana tekona.
paras tarantino leffa ¤¤¤¤¤
Taattua Tarantino laatua.
tämä arvostelu on täyttä paskaa
Quentinin paras leffa. Tämän eteen yltää vain Kummisetä 1&2. Loistava ohjaus, loistava näyttelijä, loistava dialogi ja vetävä toiminta. 5p
Hyvä ja loistava leffa. Todella hyvät musiikkivalinnat. Ehdottomasti viisi pojoa.
Eipä ole Jackie Brownin voittanutta.
Tämä on ainoa leffa, jossa Tarantinon nätteleminen ei minua häiritse. En tiedä miksi...
Kommentoi
14.08.2005 kello 23:01:28