Tee oma listasiJos rakastat
Jos rakastat
Jos rakastat
Shhh! Hiljaa! Nyt se elokuva alkaa... Tai no alkaa ja alkaa: jo ensiminuuteilla katsojalle selviää katsomiskokemuksen kannalta olennaiset tiedot elokuvan pääyhteistyökumppanista (kauneudenhoitoyritys) ja muuten vaan kapitaalia tuotantoyhtiölle syytäneistä korporaatioista (muun muassa eräs turkulaislähtöinen ravitsemusketju). No, vaihdannaistaloudessa ja mediamaailmassahan tässä eletään - ei hätää siis. Mutta kahden tunnin ja kolmen minuutin jälkeen ääni kellossa muuttuu totaalisesti: mainoksethan olivat piruvie mielenkiintoisinta antia koko elokuvassa!
Juonesta. Nuori ja kunnianhimoinen megabitch Ada (Elli Vallinoja) elää ulkokultaista muovielämää, kunnes kännipäissään sattuu ajamaan päin viatonta maahanmuuttajaisukkia. Ada välttyy fyysisiltä vammoilta, mutta menettää hötäkässä muistinsa. Syvältä sisimmästä kumpuaa pian maanläheinen ja ihmisrakas neitonen, joka tulee rakastuneeksi autoturmassa loukkaantuneen miehen karismaattiseen poikaan Toniin (Chike Ohanwe). Vaan mitä tapahtuu, kun menneisyyden haamut alkavat kolkuttaa ovista ja ikkunoista ynnä muuta sellaista. Näin lyhykäisyydessään.
Aloitetaan plussista. Sellaiseksi voidaan ehdottomasti laskea ennakkoluulottomuus (lue: suomalainen musikaali), joka suorastaan sädehtii positiivisuutta. Tämä on hyvinkin kummallista maassa, jossa vuodesta toiseen arvotetaan elokuvia niiden pessimismiasteen perusteella. Mitä melankolisempi sen parempi. "Jos rakastat" potkiikin kivasti suomalaisen elokuvan valtavirtaa vastaan, mutta väärillä aseilla.
"Jos rakastat"-elokuvan suurin kipupiste löytyy sen höttöisestä ja jossain määrin ohuen rautalankaisesta käsikirjoituksesta. Romanttisen ja naiivin "juupas eipäs"-cityaikuisen rakkaushuoliin spesialisoitunut käsikirjoittaja Katja Kallio on luonut tekstin, joka vaikuttaa pakotetulta. Taustalla on selkeästi alkuperäisidea (suomalaisten pop-klassikoiden ympärille rakentuva musikaali), mutta ei avainta sen toteuttamiseen. Pelkkä viittaus Topeliuksen alkuperäissatuun (Adalmiinan helmi) ja siitä tehtyihin roolihenkilöiden nimiväännöksiin ei oikeuta oikoteitä tavoitteiden saavuttamisessa. Tilanne, jossa noin yksi neljäosa täyteen pakatussa elokuvateatterisalissa istuvista katsojista nauraa myötähäpeästä ei ole missään nimessä sulka hattuun. Tässä suhteessa Adan kasvutarina olisi tarvinnut rehevämpää ja uskaliaampaa käsittelytapaa ja Tonin hahmo täysremontin.
Elokuvan visuaalinen maailma on tyylipuhdas, mutta leikkauspöydällä lienee tapahtunut useita pahemman luokan kömmähdyksiä. Kosiskelevat hidastukset ja musikaalikohtausten krooniset ajoitusongelmat vievät vauhtia ja energiaa pois, mikä tämäntyyppisessä popriehassa on anteeksiantamatonta. Leri Leskisen kauan hiomat uudet sovitukset ovat mielenkiintoisia, mutta peittyvät toistuvasti johonkin tyylirikkoon kuvallisessa ilmaisussa. Nuorten näyttelijöiden harteille ladataan paljon - jopa liikaa huomioiden käsikirjoitus. Tässä tapauksessa kritisointi ei tule kuitenkaan tarpeeseen: saappaat ovat auttamattoman isot jo pelkästään ammattinäyttelijöille. Taneli Mäkelä on Taneli Mäkelä ja Satu Silvo on Satu Silvo. Ei uutta sen suhteen.
"Jos rakastat" sortuu - ehkäpä ennakkoluulottomuudestaan pelästyneenä - tarttumaan näennäisen konservatiiviseen ja innottomaan kokonaistoteutukseen. Pioneerimainen hanke aloittaa musikaalikulttuuri Suomessa myös liikkuvien kuvien saralla kaatuu nimenomaan elokuvallisen ilmaisun kompromisseihin ja paikoitellen jopa vikoihin. Niin paljon, niin vähän. Peli on kuitenkin avattu - uusia yrityksiä, anyone?
Juonesta. Nuori ja kunnianhimoinen megabitch Ada (Elli Vallinoja) elää ulkokultaista muovielämää, kunnes kännipäissään sattuu ajamaan päin viatonta maahanmuuttajaisukkia. Ada välttyy fyysisiltä vammoilta, mutta menettää hötäkässä muistinsa. Syvältä sisimmästä kumpuaa pian maanläheinen ja ihmisrakas neitonen, joka tulee rakastuneeksi autoturmassa loukkaantuneen miehen karismaattiseen poikaan Toniin (Chike Ohanwe). Vaan mitä tapahtuu, kun menneisyyden haamut alkavat kolkuttaa ovista ja ikkunoista ynnä muuta sellaista. Näin lyhykäisyydessään.
Aloitetaan plussista. Sellaiseksi voidaan ehdottomasti laskea ennakkoluulottomuus (lue: suomalainen musikaali), joka suorastaan sädehtii positiivisuutta. Tämä on hyvinkin kummallista maassa, jossa vuodesta toiseen arvotetaan elokuvia niiden pessimismiasteen perusteella. Mitä melankolisempi sen parempi. "Jos rakastat" potkiikin kivasti suomalaisen elokuvan valtavirtaa vastaan, mutta väärillä aseilla.
"Jos rakastat"-elokuvan suurin kipupiste löytyy sen höttöisestä ja jossain määrin ohuen rautalankaisesta käsikirjoituksesta. Romanttisen ja naiivin "juupas eipäs"-cityaikuisen rakkaushuoliin spesialisoitunut käsikirjoittaja Katja Kallio on luonut tekstin, joka vaikuttaa pakotetulta. Taustalla on selkeästi alkuperäisidea (suomalaisten pop-klassikoiden ympärille rakentuva musikaali), mutta ei avainta sen toteuttamiseen. Pelkkä viittaus Topeliuksen alkuperäissatuun (Adalmiinan helmi) ja siitä tehtyihin roolihenkilöiden nimiväännöksiin ei oikeuta oikoteitä tavoitteiden saavuttamisessa. Tilanne, jossa noin yksi neljäosa täyteen pakatussa elokuvateatterisalissa istuvista katsojista nauraa myötähäpeästä ei ole missään nimessä sulka hattuun. Tässä suhteessa Adan kasvutarina olisi tarvinnut rehevämpää ja uskaliaampaa käsittelytapaa ja Tonin hahmo täysremontin.
Elokuvan visuaalinen maailma on tyylipuhdas, mutta leikkauspöydällä lienee tapahtunut useita pahemman luokan kömmähdyksiä. Kosiskelevat hidastukset ja musikaalikohtausten krooniset ajoitusongelmat vievät vauhtia ja energiaa pois, mikä tämäntyyppisessä popriehassa on anteeksiantamatonta. Leri Leskisen kauan hiomat uudet sovitukset ovat mielenkiintoisia, mutta peittyvät toistuvasti johonkin tyylirikkoon kuvallisessa ilmaisussa. Nuorten näyttelijöiden harteille ladataan paljon - jopa liikaa huomioiden käsikirjoitus. Tässä tapauksessa kritisointi ei tule kuitenkaan tarpeeseen: saappaat ovat auttamattoman isot jo pelkästään ammattinäyttelijöille. Taneli Mäkelä on Taneli Mäkelä ja Satu Silvo on Satu Silvo. Ei uutta sen suhteen.
"Jos rakastat" sortuu - ehkäpä ennakkoluulottomuudestaan pelästyneenä - tarttumaan näennäisen konservatiiviseen ja innottomaan kokonaistoteutukseen. Pioneerimainen hanke aloittaa musikaalikulttuuri Suomessa myös liikkuvien kuvien saralla kaatuu nimenomaan elokuvallisen ilmaisun kompromisseihin ja paikoitellen jopa vikoihin. Niin paljon, niin vähän. Peli on kuitenkin avattu - uusia yrityksiä, anyone?
Arvosana:
Käyttäjien pisteet elokuvalle:
Keskiarvo: 2.77
Pisteytyksiä: 22 kpl
Käyttäjien mielipide arvostelusta:
+7 (21 kpl)
Pisteytyksiä: 22 kpl
+7 (21 kpl)
Mielipiteesi arvostelusta:
Käyttäjien kommentit (5)
Yhdyn edelliseen, elokuva oli ihanan epä suomalainen ja taas NIIN suomalainen. Pidin erityisesti pikkuruisista rooleista kuten siitä hoitsusta ja tonin ystävättärestä. Biiseinä toimi ehdottomasti se missä tonin äiti "laulaa" eli siis neiti saana, miinukset tietenkin siitä että näyttelijä ei itse laulanut. Ja plussat menee todellakin tonin ystävälle joka veti joka päivä ja joka ikinen yö,sairaan makee tulkinta pisti kananlihalle.
todella hyvä elokuva kotimaseksi suisttelen jokaiselle jotka tykkää hardwikin tuotanosta
mustakin se oli hyvä leffa, ei kenenkään rooli todellakaan mitään täysremonttia ois tarvinnu. ja varsinkin Adan näyttelijä oli tosi uskottava.
Ohoh, no nyt mielipiteeni eroaa sen verran paljon arvostelusta, että pakko kommentoida.
Pidän todella paljon musiikalielokuvista, joten odotin aika paljon kyseiseltä elokuvalta. Lähdin avoimin mielin ja ennakkoluulottomasti teatteriin, ja ylllätyin tosi paljon positiivisella tavalla!
Teatterista lähtiessäni olin onnellinen, mutta myös surullinen fiilis. Upeaa, että elokuva aiheuttaa tunnekuohuja edes takas! Biisien tulkinnat olivat hienoja, osa sopivat toisia paremmin, mutta mikään veisu ei ollut missään nimessä huono.
Erityisesti koskettavimmat ja ihon kananlihalle saavat biisit ovat "Joka päivä ja joka ikinen yö", "Viidestoista yö" ja "Jos rakastat". Erityisesti Ellin ja Chiken tulkinta "Jos rakastat" biisistä oli kyllä niin upea, että aikuinen mieskin herkistyi. :)
Täydet pisteet! Ja lisää tällaisia suomalaisiaelokuvia!
Kommentoi
07.01.2010 kello 11:29:35