elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Shhh! Hiljaa! Nyt se elokuva alkaa… Tai no alkaa ja alkaa: jo ensiminuuteilla katsojalle selviää katsomiskokemuksen kannalta olennaiset tiedot elokuvan pääyhteistyökumppanista (kauneudenhoitoyritys) ja muuten vaan kapitaalia tuotantoyhtiölle syytäneistä korporaatioista (muun muassa eräs turkulaislähtöinen ravitsemusketju). No, vaihdannaistaloudessa ja mediamaailmassahan tässä eletään – ei hätää siis. Mutta kahden tunnin ja kolmen... Lue lisää
Tunnistatko maallisessa taivalluksessasi piirteitä Ned Flandersin vastaavasta? Tuntuuko, että kuten Springfieldin keltaisessa animaatiomaailmassa, hyväntahtoisuuttasi väärinkäytetään röyhkeästi toisten asioiden edistämiseksi? Toisinaan naapuri omii autotallisi työkaluvaraston ja toisinaan saat sähköraipasta ihan vain silkasta sähköiskun antamisen ilosta. Ai et? Ei hätää: Coenin veljesten uusimman perusteella kehtaan väittää, että ainakin amerikanjuutalainen Larry Gopnik... Lue lisää
Näin. Kirjoitetaan elokuvan nimi siis isolla, niin kuin herra Lynch vaatii. Tai miksei laiteta perään pistettä, väliin sulkuja ja alkuun pientä kirjainta? Mikä todella estäisikään minua tai alitajuntaani muotoilemasta nimeä asuun, joka rikkoisi kaikki kirjoitetut ja kirjoittamattomat normit? Niin, ei mikään. Eikä estä mikään David Lynchiäkään uudistamasta elokuvaa uuteen... Lue lisää
Krzysztof Kieslowski – suuri elokuvapoeetikko. Rauhallisilla kuvakompositioilla, hovisäveltäjä Preisnerin massiivisluonteisilla sävellyksillä ja lähes unenomaisella tempolla tämä puolalainen elokuvaontologi jätti oman auteur-jälkensä eurooppalaiselokuvien historiaan. Ja ennen kaikkea katsojiin, joita Lodzin elokuvakoulun kasvatti kiusasi raskailla ja keskeisillä ihmiselämän teemoilla. Dekalog-sarjan päätyttyä Kieslowski nousi kaikkien huulille upealla Veronikan kaksoiselämällä. Mystinen perusvire, Irene... Lue lisää
Jean-Luc Godard sen taisi aikoinaan aloittaa. Aikajana rikotaan, elokuvallinen rytmi saa uuden muodon ja tapahtumat linkittyvät toisiinsa kauniin epäkronologisesti – suorastaan innovatiivisesti. Vaan entä kun muodollisesta kokeilusta tulee itsetarkoitus? Aiempia, satunnaisia tyylieksperimentaatioita lukuun ottamatta, voidaan vasta 1990-luvun alun todeta olleen lähtölaukaus episodielokuvan triumfille. Altmanin Short Cuts ja Tarantinon Pulp... Lue lisää
Tämä seuraava artikkeli on ensisijaisesti tarkoitettu tukemaan allekirjoittaneen mielenterveyttä. Rakkaat elokuvateatterilaiset, nimeni on Antto ja minulla on ongelma. Ron Howard – kalju, keski-ikäinen amerikkalaisohjaaja. En tunne häntä. En ole nähnyt häntä kasvokkain. Mutta vihaan, rakastan, halveksun ja ihailen. Aloitetaan ensimmäisestä, todellisen cinefiilin mielipiteestäni. Ron Howard: Hollywoodin hattarantekijä, joka oksentaa... Lue lisää
Rakkaus on molemminpuolista uhrausta ja vastavuoroista välittämistä. Vaan mitä kun toinen ihmissuhteen osapuolista haluaa kontrolloida toista mielivaltaisesti? Onko rakkaus kohdannut kipupisteensä; toteutuuko rakkauden perusajatus enää ollenkaan? Näitä rakkauden erityispiirteitä ja menneisyyden kohtaamista uudessa ihmissuhteessa käsittelee Alfred Hitchcockin monipuolisin ja kiehtovin teos Vertigo – punainen kyynel. Pierre Boileaun ja Thomas... Lue lisää
Dystopia, joka ei ole silti toivoton. Siinä kiteytyy parhaalla tavalla Stanley Kubrickin vuonna 1971 valmistuneen Kellopeliappelsiinin, elokuvahistorian väkevimmän ja ravistelevimman mestariteoksen perusvire. Ihmiskuvaltaan kyyninen tulevaisuudenvisio rötöstelevästä ja pahoinpitelevästä Alexander de Largesta ja hänen väkivallanhimonsa keinotekoisesta tukahduttamisesta on yhä edelleen “se elokuva” – merkityksellisin ja arvokkain. Missä kulkee raja yhteiskunnan... Lue lisää
Kolme torvea soittavaa klovnia astelee vaappuvin askelin hiljaisen ihmisjoukon eteen. Masennuksen ja pettymyksen täyttämät ihmiset eivät aluksi ole huomaavinaankaan iloisia musikantteja, mutta jo pian rytmi vie mukanaan. Suureen piiriin asettuen kaikki alkavat seuraamaan klovneja vapautuneesti tanssien. Edellinen on kuvaus italialaisen elokuvaohjaaja Federico Fellinin 1963 valmistuneen päätyön ”8½”:n unohtumattomasta loppukohtauksesta.... Lue lisää
Vanhuus pelottaa. Ulkokuoren rypistyminen, karttuvat kilot ja sosiaalisen verkoston harveneminen ovat ensimmäisiä uhkakuvia, jotka ihminen ikänsä lisääntymiselle asettaa. Nykyhetken läsnäolo ei tunnu enää samalta. Alkaako ihminen tällöin elämään yhä enemmän menneissä vai ovatko muistot ja menneisyys vain tapa kartoittaa tätä hetkeä? Näihin vanhuuden mukanaan tuomiin kysymyksiin pyrkii vastaamaan Ingmar... Lue lisää