elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Monilla palkinnoilla kuorrutettu, juhlittu ja Suomessakin festareilla nähty indie-elokuva, Mandy, löytyy tälläisten heikkomielisten kauhuelokuva-fanien roskiksesta, Netflixistä. Tämä on loistava asia, sillä itse uppouduin Panos... Mandy

Monilla palkinnoilla kuorrutettu, juhlittu ja Suomessakin festareilla nähty indie-elokuva, Mandy, löytyy tälläisten heikkomielisten kauhuelokuva-fanien roskiksesta, Netflixistä. Tämä on loistava asia, sillä itse uppouduin Panos Cosmatosin elokuvaan kuin siiven särkenyt pääskynen; hämillään ja sekaisin ympäröivästä elokuvasta. Ja millä tavalla Cosmatos elokuvan maailmaa maalaakaan; Cage päästää roolihahmostaan irti sellaisen sekoamisen ja veripoltteen punaisen tummassa miljöössä, ettei paremmasta väliä. On oikeasti mukavaa nähdä Cagea tositoimissa elokuvassa, joka ei selkeästi ole tusinatuotantoa.

Mandy nimittäin ei sitä ole.

Mandy on nimittäin rohkea, erilainen ja hämmentävä elokuva, jollaista voi sisimmässään odottaa vain indie-elokuvalta. On myös suoranaisen selvää, ettei Cosmatos ole tehnyt elokuvaa suurelle yleisölle, vaan on tehnyt elokuvasta samettisen punaisen kokonaisuuden, jota piinaa hulluus ja väkivalta. Sellainen väkivalta, jossa yhteenotot käydään moottorisaha-duelina, eikä välissä huudella mitään laimeita onlinereita.

Perustarinaltaan Mandy kertoo tarinan metsurista ja tämän vaimosta, Mandysta (Andrea Riseborough), jotka asustelevat jossain usvan peittämässä metsässä elellen fantasianomaisissa tunnelmissa. Kaikki muuttuu, kun itsensä lähes jumalaksi kruunannut Jeremiah (uskomaton Linus Roache) iskee silmänsä Mandyyn iskien yhdessä LSD:stä täysin sekaisin olevien moottoripyöräkerholaisten ja kulttinsa kanssa asunnolle. Siitä eskaloituu lopulta sellainen hulluuden täyttämä hurjastelu, joka ei huutamalla laannu. Verellä se kyllä laantuu, kun metsuri-Cage takoo itselleen fantasiakirjoista revityn kirveen, varsijousen ja moottorisahan, vetää ilmeisesti LSD:tä ja raivaa tiensä pimeyden läpi.

Mandy on oikeasti täysin erilainen elokuva, eikä sitä voi missään nimessä suositella kaikille. Se on psykedeelinen, väreillä ja hahmoilla leikkivä kauhuelokuva, jonka väkivalta oikeastaan pursuaa omalla tavallaan ylitse kuin tsunami. Kun elokuvan näyttelijät vielä antavat sielunsa pimeydestä kaiken mahdollisen ja Jeremiahin kutsumat moottoripyöräkerholaiset näyttävät kuin Hellraiserista karanneilta, niin mitä tältä elokuvalta voi enempää pyytää? Ei itse asiassa paljoa, sillä Jóhann Jóhannssonin musiikki ja Benjamin Loebin kuvaus tekevät elokuvasta niin helvetillistä katseltavaa, ettei elokuvasta katsojakaan pääse ajattelematta, että “Mitä helvettiä juuri äsken näin?”. Minä taas; suosittelen tätä elokuvaa illan pimeyteen katsottavaksi. Ei tosin lasten kanssa.

4

Poiminta

Ohjaus: Panos Cosmatos
Näyttelijät: Nicolas Cage, Andrea Riseborough, Linus Roache
Genre: toiminta, fantasia, kauhu
Kesto: min
Vuosi: 2018

Sending
User Review
0 (0 votes)

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.