elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

LE MANS 66 – TÄYDELLÄ TEHOLLA LE MANS 66 – TÄYDELLÄ TEHOLLA
3
LE MANS 66 on upeasti ohjattu ja näytelty urheiluelokuva, jonka suurin heikkous on sen omistautuminen genrensä kliseille. LE MANS 66 – TÄYDELLÄ TEHOLLA

Urheiluelokuvat ovat pohjimmiltaan ongelmallisia, sillä ne eivät koskaan oikeasti kerro urheilijoiden hienoista saavutuksista, vaan pikemminkin siitä miten huonoja toiset kilpailijat olivat. Koskaan ei riitä saavutuksen itsessään olevan niin muistettava, että siitä tehdään elokuva. Tarinalle täytyy luoda pahis, koska sillä tavalla me katsojina voimme hurrata kun sankarimme urheilee kovemmin kuin toiset. Olisi paljon vaikeampaa myydä elokuva, jonka lopussa puolet yleisöstä kokisi enemmän sympatiaa hävinnyttä urheilijaa kuin voittajaa kohtaan.

Tämä ongelma on LE MANS 66 ytimessä. Ei riitä, että Carroll Shelby ja Ken Miles olivat alansa huippuja, jotka tekivät ennennäkemättömiä tekoja urallaan. Ei riitä, että heidän saavutuksensa loivat pohjan vuosia kestäneelle perinteelle ja hienoimmille autoille, mitä yhdysvaltojen autoteollisuus on ikinä tuottanut. On tärkeämpää väittää heidän voittojen johtuneen siitä, että heidän vastustajansa olivat surkeita ihmisiä jotka ansaitsivat hävitä. Jos heidän vastustajansa taas voittivat, sen täytyi olla vilunkipeliä. 

Kun on saavuttanut aseman, jossa nimesi tunnetaan maailmanlaajuisesti brändin yhteydessä, vaaditaan todella huono häviäjä ja vielä huonompi voittaja voidakseen valittaa puoli vuosisataa sitten tapahtuneista asioista omassa elokuvassaan.

Entistä turhauttavammaksi asian tekee se, että kyseessä on aidosti hyvä elokuva. LE MANS 66 on taidokkaasti ohjattu, enimmäkseen hyvin näytelty ja hienosti rytmitetty aikalaiskuvaus, jonka vauhdikkaat kilpa-ajokohtaukset tempaavat mukaansa. Se on lohduttava ja sympaattinen annos nostalgiaa veistettynä samanlaisesta puusta kuin Marvel-elokuvat, jonka kohdeyleisönä ovat ne, jotka kaipaavat hurttia huumoria viljeleviä äijämiehiä tekemässä miehisiä tekoja elokuviinsa. Elokuva ei vaadi autoista tai edes moottoriurheilusta tietämistä, tällä saralla käsikirjoitus on erinomainen. Jokainen tärkeä asia kerrotaan siten, että julkisillakin täyspäiväisesti liikkuva ymmärtää missä mennään.

Elokuva tavoittaa myös vauhdin tunnun tavalla, jota yksikään elokuva ei ole tavoittanut sitten Steve McQueenin oman LE MANS-elokuvan 70-luvulla. Upeasti luotu äänimaailma tuo radan kosketusetäisyydelle, eikä teknisellä tasolla elokuvaa ei voi moittia mistään.

Näyttelijät samaten ovat valtaosin loistavia rooleissaan. Valtaosin siksi, että yllättäen kyllä Christian Balen roolisuoritus heittelee rajusti; puolet elokuvasta hän tavoittaa hienosti sisäänpäin kääntyneen, äkkipikaisen riitapukarin nuanssit hienosti. Toinen puolisko elokuvasta Bale taas vetää vaihteen niin suurille kierroksille, että show muuttuu pantomiimiksi. Tämän vuoksi elokuvan parhaimmat kohtaukset ovatkin tarinan alkupäässä, jossa Bale ja hänen vaimonsa (upea Caitriona Balfe) välillä löytyy aitoa kipinää. Matt Damon puolestaan ottaa roolin vastaan niin lunkisti, että hänen luulisi syntyneen tätä osaa varten. 

Sivuosia tähdittävät lukuisat hienot nimet kuten Tracy Letts, Ray McKinnon ja Jon Bernthal. Letts erityisesti tuo helposti inhottavaan nuorempaan Henry Fordiin yllättävää syvyyttä. On siis suuri harmi ettei elokuva anna yhdellekään heistä mitään tekemistä kuin reagoida Balen tekoihin. Koko viimeinen kolmas elokuvaa on sarja otoksia heistä haukkomassa henkeään, nauramassa, tai kättelemässä toisiaan toisten onnistuneista teoista. Varsinkin Caitriona Balfe syrjäytetään tympeästi tarinasta loppusuoralla, eikä elokuvan draama tarjoile hänelle muuta kiinnostavaa kuin tuijottaa radiota ja hihkua.

Nämä eivät tietenkään ole tälle elokuvalle uniikkeja vikoja. Urheiluelokuvat ovat, kuten todettua, ongelmallisia tapauksia. Ne eivät koskaan tule tavoittamaan tositapahtumien monimutkaisuuksia, eikä niiden välttämättä pitäisikään. Eikä siinä ole mitään vikaa nauttia elokuvasta, jossa hurmaavat päähenkilöt äijäilevät nopeiden autojen ratissa ikuisessa auringonvalossa kylpien.

Mutta aina välillä kun näkee hienosti ohjatun elokuvan tässä genressä, kuten LE MANS 66 on, niin sitä helposti muistaa miten paljon parempia nämä elokuvat voisivat olla jos ne vaan vapautuisivat epävarmuuksistaan ja luottavaisivat omien saavutustensa voimaan.

Joonatan Itkonen Toimittaja

  • Nimetön

    15.11.2019 #1 Author

    Loistava arvostelu, tämä on pakko nähdä.
    Lisää tälläistä kiitos!

    Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.