elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

SAMURAI MARATHON SAMURAI MARATHON
3
SAMURAI MARATHON on epätasainen mutta valloittava kunnianosoitus historialle, jossa parhaimmat hetket ovat inhimillisiä hengähdystaukoja ystävien välillä. SAMURAI MARATHON

Japani 1800-luvulla. Mustien purjeiden vetämät laivat ovat rantautuneet kaukoitään. Amerikkalaiset ja muut onnenonkijat saapuvat tusinoittain käymään kauppaa oikeuksista milloin mihinkin. Yhdet haluavat työvoimaa, toiset luonnonvaroja. Koskematon ja kaunis kulttuuri ajautuu törmäyskurssille väistämättömän tulevaisuuden kanssa. Paikallinen sotalordi näkee painajaisissaan vision elämäntapansa päättymisestä, ja päättää kouluttaa laiskanpulleiksi päässeistä samuraistaan jälleen parhaimmat soturit mitä maa päällään kantaa.

SAMURAI MARATHON sisältää useita hienoja hetkiä, mutta niistä parhaimmat on varattu ikääntyneen samurain Mataemon ja hänen nuoren oppipoikansa välille. Mataemo on jo parhaat päivänsä nähnyt ja hänen oppipoikansa vasta kymmenen, mutta heidän yhteinen intonsa ja tunteen palo roihuaa. Samalla kun muut taistelevat henkensä edestä näkymättömän vallan herruudesta, Mataemo opettaa pojalle miten tulisi juosta vaikka kramppi iskisi.

Elokuva sisältää myös useita suvantovaiheita, joissa tarina jää junnaamaan paikalleen vailla päämäärää. Nämä ovat yleensä hetkiä jolloin ohjaaja Bernard Rose yrittää typistää pitkää ja monimutkaista historiaa lyhyempään formaattiin, ja niin tekiessään katkoo tarinalta jalat. Historiallisiin tositapahtumiin pohjautuva tarina samuraiden maratonista, jota ympäröivät valtataistelut johtivat vuosia kestäviin sotiin ja lopulta samuraiden tuhoon on itsessään jo kiehtova aihe. Rose lisää sen sekaan tarinan nuoresta prinsessasta, joka etsii omaa vapauttaan, toisen missä itseriittoisesta riikinkukosta kouliintuu viimein soturi  ja lopulta aimo annoksen puskafarssia, kun toinen toistaan onnettomat vakoojat alkavat paljastua. 

Jos tämä kuulostaa sekavalta suositukselta, sitä se onkin. SAMURAI MARATHON on kokoelma miltein irrallisia vinjettejä, joista vain osasta nitoutuu jotain kiinnostavaa elokuvan loppua kohden. Elokuvan karikatyyrimäisistä hahmoista vain muutama saa tarpeeksi tuulta alleen, että heidät muistaa kun rähinät alkavat. Muiden hahmojen kadotessa tarinassa heitä huomaa muistavansa vasta sitten kun alkaa laskea montako juoksijaa on vielä hengissä. Ironista kyllä, Mataemon tarina on niin muistettava ja hauska koska se on niin irrallaan päätarinasta. 

Silti elokuvaa haluaa suositella ja juhlia, sillä ne kohdat jotka toimivat ovat valloittavaa elokuvan taikaa. Jo paljon kehuttu Mataemon tarina sisältää samanlaista nostalgista melankoliaa kuin Takeshi Kitanon mestariteos KIKUJIRON KESÄ. Itse maraton on hypnoottisesti kuvattu visuaalinen juhla, jossa Phillip Glassin upea musiikki vie mennessään. Näyttelijät ovat kauttaaltaan hyviä ja toiminta on selkeää. Elokuvalta ei myöskään puutu huumoria, yhdessä hauskimmista kohtauksissa kahden miekkamiehen uhoaminen joutuu paussille kun luonto itse päättää puuttua peliin.

SAMURAI MARATHON on niitä elokuvia, joka todistaa ettei elokuvan välttämättä aina tarvitse toimia täydellisesti, kunhan sen tarkoitusperät ovat hyviä. Bernard Rose selkeästi välittää aihepiiristään ja haluaa juhlia sen kultturellista vaikutusta, jonka sanoma on lipunut halki historian nykypäivään saakka. On vaikea jäädä koukkuun elokuvan epäonnistumisiin kun kokonaisuus on näin riemukas. Vaikkei muusta pitäisi, niin leffa kannattaa katsoa vähintään nuoren pojan ja hänen vanhan ystävänsä yhteisen seikkailun vuoksi. 

Ehkä elokuvan olisi pitänyt keskittyä enemmän heihin.

Joonatan Itkonen Toimittaja

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.