elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Star Wars Episode VIII: The Last Jedi Star Wars Episode VIII: The Last Jedi
Last Jedi on kunnianhimoinen, haastava ja varmasti fanikunnan keskeltä kahtia jakava elokuva, jollaista saaga on odottanut. Star Wars Episode VIII: The Last Jedi

Kun Disney osti Lucasfilmin vuonna 2012, moni pidätti hengitystä kauhuissaan. Epäily oli, ettei pitkään vaikeuksissa ollut tuotantoyhtiö voisi tehdä kunnioitetulla saagalla mitään, mitä Lucas ei olisi jo yrittänyt. Vaikka esiosa trilogia oltiin otettu vastaan fanien keskuudessa nihkeästi, se oli silti kaikkien rakastama Star Wars. Pikakelataan nykyhetkeen, jossa The Last Jedi ei ainoastaan ole kolmas täysosuma uusien elokuvien sarjassa – se saattaa myös olla rohkein ja uraauurtavin elokuva koko saagassa.

Niin näyttelijät, ohjaaja, sekä tuotantoyhtiö ovat kaikki anoneet, ettei elokuvan juonesta puhuttaisi yhtään sen enempää kuin tarvis. Joten siitä riittäköön vain vähäinen maininta. Elokuva alkaa siitä mihin Force Awakens jäi. Rey yrittää päästä legendaarisen jedin Luke Skywalkerin koulutettavaksi, samalla kun Finn, Poe, ja Leia taistelevat pelastaakseen mitä on jäljellä kapinasta. Imperiumin varjo on kuitenkin jatkuvasti kintereillä, eikä galaksi enää tunnu turvalliselta sankareillemme.

Johnsonin käsissä Star Wars tuntuu uudelta. Tuoreelta. Se varmasti tulee myös suututtamaan monia. Kun Disney osti Lucasfilmin, yksi ehdoista oli, että vanha Extended Universe heitettäisiin romukoppaan. Tämä merkitsi satojen, ellei tuhansien tarinoiden katoamista Star Wars galaksista. Kaikki mitä tästä eteenpäin seuraa on uutta, eikä se aina tarkoita onnellisia loppuja.

Suurin osa odotuksista kohdistuu Luken paluuseen. Mark Hamillin paluuta ikoniseen rooliin on odotettu kuin kuuta nousevaa kolmen vuosikymmenen ajan. Odotus on ollut sen arvoista, vaikka Luke ei välttämättä enää ole se sama sankari jonka näimme Jedin paluun lopussa. Yksinäiselle saarelle universumin syrjäiseen kolkkaan erakoitunut jedimestari ei haluaisi enää yhtäkään uutta seikkailua kontolleen. Elokuvan kantava voima tuleekin kysymyksistä, mikä tekee ihmisestä legendan, ja mitä ihminen tekee tittelillä jota ei tunne omakseen? Johnsonin käsissä Star Wars pääsee käsittelemään omia arvojaan ja paikkaansa katsojien elämässä hahmojensa kautta.

Johnson on ymmärtänyt myös tärkeän totuuden: Star Wars ei elä pysähdystilassa. Samalla kun meidän maailmamme on muuttunut, niin myös kaukainen galaksikin. J.J. Abramsin Force Awakens oli lämmin halaus faneille, tulvillaan nostalgiaa ja turvallisuuden tunnetta – tämä on se Star Wars, jonka muistat. Johnsonin tehtävä on täysin erilainen. Hän haluaa ottaa kaiken minkä tunnemme tästä galaksista, ja repiä sen hajalle rakentaakseen uutta. Tutut sankarimme ovat kuolleet, tai ajautuneet maanpakoon. Vastarinta on alakynnessä, eikä ystäviä näy mailla halmeilla. Kun nuori Rey saapuu Ach To:n saarelle pyytämään Luken apua, hän löytää murtuneen miehen, jolle ajatuskin Jedien palauttamisesta galaksiin tuntuu vastenmieliseltä.

Johnson käsittelee elokuvassaan samoja ajattomia teemoja, joista Star Wars on opittu tuntemaan. Oman paikkansa löytäminen, sisäinen rohkeus, ystävyyden tärkeys, oikean ja väärän hahmottaminen ovat kaikki vahvasti esillä. Mutta sarjaan on viimein tuotu myös harmaan sävyjä. Benicio Del Toron esittämä DJ on kuin anti-Han Solo, joka muistuttaa John Boyegan esittämää Finniä raskaasta totuudesta: niin vastarinta kuin imperiumi pelaavat asekauppiaiden pussiin. Aina joku hyötyy sodasta, eikä sen vuoksi konfliktille nähdä loppua.

Elokuva leikittelee fanien odotuksilla nerokkaasti. Joka kerta kun luulee tietävänsä mitä seuraavaksi tapahtuu, elokuva kääntää asetelman päälaelleen. Lopussa koko Star Wars universumi on jälleen muuttunut, eikä paluuta entiseen ole.

Tämä ei tarkoita, etteikö elokuva sisällä saagalle tuttuja ominaisuuksia. Päinvastoin. Uudet maailmat ovat edelleen kiehtovia, ja sen kansoittamat otukset valloittavia tuttavuuksia. Johnsonin luomat suurisilmäiset Porgit varastavat varmasti monien sydämet. Uudet lokaatiot, kuten Canto Blightin dekadenssi, tai Carrithin valtavat suolakaivokset ovat huikeita paikkoja, joissa elokuvan toivoisi viipyvän pidempään.

Elokuvalla on kestoa kahden ja puolen tunnin edestä, ja jokainen minuutti siitä on tulvillaan informaatiota. Tästä syystä moni juonenkäänne voi mennä ensi näkemältä ohitse. Johnson kuljettaa elokuvaa vauhdilla neljän tarinan voimin niin tehokkaasti, että välillä toivoisi sen hidastavan edes hetkeksi. Poe yrittää pitää kapinaa hengissä toivottaman takaa-ajon keskellä; Finn ja uusi tulokas Rose matkaavat etsimään koodinmurtajaa rikollisten tyyssijasta; Kylo Ren kamppailee häntä sisältä käsin repivän tuskan kanssa, samalla kun Rey yrittää löytää paikkaansa valtavan tarinan keskeltä. Elokuva on täynnä hienoja hetkiä hahmojen välillä. Varsinkin Luken ja Reyn väliset hetket muistuttavat Yodan koulutuksesta vuosikymmeniä aiemmin, ja niiden tuomasta tutusta turvallisuudesta nauttisi pidempäänkin. Mutta se menisi vastaan Johnsonin tavoitteita. Mennyt on mennyttä, eikä siihen takertuminen ole tervettä.

Last Jedi on kunnianhimoinen, haastava ja varmasti fanikunnan keskeltä kahtia jakava elokuva, jollaista saaga on odottanut. Se on vahvan vision omaavan ohjaajan työ, jollaista ei olla nähty sitten Irwin Kirsherin ohjaaman Imperiumin vastaiskun. Johnson on tuonut galaksin legendat takaisin luoksemme ensimmäistä kertaa inhimillisinä ja haavoittuvaisina, mikä muistuttaa meitä siitä, miksi ylipäänsä rakastuimme heihin neljä vuosikymmentä sitten.

Vanha saaga on kuollut, kauan eläköön Star Wars.

Powered by WP Review

Joonatan Itkonen

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.