elokuvateatteri.com

melkein kaikki elokuvista, suomeksi

Kolmekymmentäviisivuotta on pitkä aika. Se on niin pitkä aika että suurin osa potentiaalisista katsojista ei ole edes syntynyt ennen sitä. Se on niin pitkä... Blade Runner 2049

Kolmekymmentäviisivuotta on pitkä aika. Se on niin pitkä aika että suurin osa potentiaalisista katsojista ei ole edes syntynyt ennen sitä. Se on niin pitkä aika että voidaanko enään puhua jatko-osasta. Ja ennenkaikkea se on niin pitkä aika että jopa alkuperäisen elokuvan nähneet eivät ilman uudelleen katsomista muista mikä oli se juttu mikä teki vuoden 1982 Blade Runnerista kulttielokuvan. Ei siis olekaan ihme että amerikkalaiset eivät ole oikein tajunneet mistä on kyse, mutta sitten taas toisaalta, eivät he tajunneet sitä kolmekymmentäviisi vuotta sittenkään. Onneksi on myös olemassa paljon ihmisiä, jotka tajusivat alkuperäisen teoksen hienouden ja onneksi on paljon ihmisiä jotka tajuavat myös tämän uuden elokuvan hienouden, sillä voi pojat, kolmekymmentäviisivuotta eivät menneet hukkaan. Blade Runner 2049 on juuri sitä mitä odotettiin, ja vähän päälle

Tästä kaikesta saamme tietenkin kiittää itse Philip K. Dickiä jonka vuoden 1962 kirja ”Do Androids Dream of Electric Sheep” innoitti Ridely Scottia tekemään Blade Runnerin. Mutta historia sikseen, sillä alkuperäisen käsikirjoituksen tehnyt Hampton Fancher yhdessä Michael Greenin kanssa ovat luoneet tarinan joka kumartaa erittäin vahvasti alkuperäiseen teokseen, ja kronologisesti jatkaa sen tarinaa kolmekymmentävuotta ensimmäisen elokuvan tapahtumien jälkeen. Ja jälleen kerran tapetilla on samat teemat ja dystopia siitä kuinka ihmisten käy tulevaisuudessa kun tekoäly kehittyy kehittymistään. Missä menee raja koska keinotekoisesti luodusta tulee ”aito” ja ihminen menettää ihmisyytensä. Tämä ei todellakaan ole mikään hollywood toimintaspektaakkeli, vaan jotain paljon enemmän. Ja luojan kiitos Ridley Scott ei ole lähtenyt tätä ohjaamaan, vaikka jollain sairaalla tavalla pidin uudistetuista Alien elokuvista niin Scotille on käymässä kuin George Lucakselle Jar Jar Binkseineen ja Indiana Jonesin takaa-ajamisineen. Ohjaajan pallille on paiskattu Denis Villeneuve jonka jäätävän kova Arrival näytti tietä mihin mies pystyy.

Eletään siis vuotta 2049 ja maailma on kokenut kovia sitten vuoden 2019 tapahtumien jolloin etsivä Deckard jahtasi replikantteja miettien samalla oliko hän itsekään aito ihminen.  Uuden elokuvan päävetäjäksi on valikoitunut Ryan Gosling ja mies ei voisi paremmin hoitaa LAPD:n poliisi K’n esittämistä. Nyt ei tarvitse arvuutella onko K replikantti, mutta tehtävät eivät ole muuttuneet mihinkään, ja miksi olisi sillä elokuvahan on Blade Runner. Gosling sopii kyllä täydellisesti näihin vähäeleisiin rooleihin, joista Drive oli oiva esimerkki. Mies tekee suorastaan taidetta eleettömästä esittämisestä ja vangitsee katsojan tehokkaasti omaan melankoliaansa.  Vaikka vuoden 2022 ”suuri pulssi” tuhosi suurimman osan maailman tietokannoista ja elektroniikasta niin tekniikan kehitys on silti jatkanut kulkuaan. Eräs tarinan mielenkiintoisimmista aspekteista onkin K’n holografinen tyttöystävä Joi, jota Ana de Armas loisteliaasti esittää. Vaikka hahmo on selkeästi hologrammi, siitä alkaa kuitenkin jollain tasolla välittää, ja K’n ja Join välillä on jotain aitoa, vaikka kummatkin ovat keinotekoisia. Mutta rakkauden ja ihmisyyden lisäksi tarina vie katsojan myös korporaatioiden ja korruption ytimeen joihin jokainen vakavasti otettava scifi-dystopia pureutuu.

K’n matka elokuvan alussa tapahtuvasta Nexus-8 replikantin poistosta vie hänet koko ihmiskuntaa koskevien kysymysten äärelle kun hän löytää vanhan nexus-7 mallin jäänteet ja kuten arvata saattaa, Replikantteja ja keinoälyhologrammeja valmistava Wallace yhtiö haluaa pitää salassa salaisuudet mitä K matkan varrelta löytää. Miten alkuperäinen Blade Runner sitten linkittyy tähän, niin eipä enempää eikä vähempää kuin herra Harrison Fordin kautta, sillä K’n matka salaisuuksien alkulähteelle vie häne itse Deckardin luo joka piileskelee autioituneella Las Vegasin alueella. Ford on edelleen kovassa lyönnissä vaikka ikää on jo reippaasti yli 70 vuotta ja miehen karisma tuntuu vain kasvavan vuosi vuodelta. K ja Deckard saavat kuitenkin vastaansa Wallace yhtiön häikäilemättömän replikantti tappajan Luvin, joka tuo tarinaan sopivaa pelkoa, ja häntä esittänyt Sylvia Hoeks on roolissaan hämmentävän hyvä ottaen huomioon että hänen CV:stään ei mitään käänteen tekevää löydy näin länsimaalaisesti katsottuna.  Samoin House Of Cardista tuttu Robin Wright vetää kovan poliisipäällikkö Joshin roolin kunnialla, mutta isompaa jälkeä nainen ei tässä harmikseni jätä, kuten ei myöskään Wallace yhtiötä johtava Niander Wallace jota Jared Leto esittää vähintäänkin hämmentävästi.

Villeneuve vie tarinaa suorastaan maalailevasti eteenpäin avaten aina nyörejä hieman enemmän niin että katsoja uppoutuu tarinaan ja sitten kiristää silmukan jolloin alkaa tapahtumaan. Toiminta on vähäistä, mutta tehokasta ja toimivaa ja ennenkaikkea tarinaa eteenpäin vievää. Toinen Villeneuven tehokeinoista on hämmentävän ääniraidan käyttäminen, ja kuten Arrival elokuvassa, niin tässäkin katsojan tärykalvoille tyrähtää äärettömän kovia ja sekalaisia ääniä jotka vain tehostavat elokuvan dystopista tunnelmaa. Nyt ei kuunneella viimeisimpiä hittejä vaan törähdyksiä ja elektronista kakofoniaa. Vuoden 2049 Los Angeles on juuri niin likainen ja pelottava kuin sen odottaakin olevan. Tehosteet tulevaisuuden maailmasta ovat parasta A-luokkaa, mutta mitäpä muutakaan tämän kokoluokan elokuvalta voi odottaa. Blade Runner 2049 on loistava, ja samalla melankolinen elokuva joka ei Hollywoodin tapaan tarjoa montaa onnellista hetkeä. Se on karu kuvaus tulevaisuudesta jossa replikantit, hologrammit ja ihmiset yrittävät elää rinnakkain erittäin huonolla onnistumisprosentilla. Tunnelin päässä on kuitenkin valoa ja vaikka se välillä sammuu, niin tämä elokuva pitää vain nähdä.

Blade Runner 2049
  • 90%
    Elokuva - 90%
90%

Poiminta

Genret: Mysteeri, Scifi, Jännitys
Kesto: 164
Ohjaaja: Denis Villeneuve
Pääosissa: Ryan Gosling, Harrison Ford, Ana de Armas, Robin Wright, Jared Leto, Dave Bautista, Edward James Olmos, Mackenzie Davis, Lennie James, Sylvia Hoeks, Carla Juri
Valmistusmaa: Yhdysvallat, UK, Kanada, Unkari
Valmistusvuosi: 2017

Sending
User Review
3.6 (5 votes)
0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

1 Comment
Oldest
Newest Most Voted
Inline Feedbacks
View all comments
Tero Niemenpää
Admin
6 years ago

Upea elokuva, jonka soundtrack ja tunnelma vaikuttivat täydellisiltä. Harvinaista kyllä: ei pettänyt siis odotuksia! 5/5p