elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

On taas kerran supersankarielokuvan aika, mutta tällä kertaa teatterin kaiuttimia eivät vavisuta Marvelin supersankareiden lyönnit, vaan tällä kertaa mennään DC:n maailmaan, joka on minulle... Suicide Squad

On taas kerran supersankarielokuvan aika, mutta tällä kertaa teatterin kaiuttimia eivät vavisuta Marvelin supersankareiden lyönnit, vaan tällä kertaa mennään DC:n maailmaan, joka on minulle oikein vain huomattavasti vieraampi sarjakuvatodellisuus. Sanotaan samalla suoraan, että olen jo vähän väsynyt tähän alagenreen, joka tuuttaa uutta sarjaa ja elokuvaa ulos järkyttävään tahtiin. Väittäisinkin, että katsoja kaipaa muuta ja sitä on varmasti ajatellut David Ayerkin, joka näköjään omalla tavallaan tekee uutta tulemista (tämä elokuva ja Fury) elokuvamaailman keskipisteeseen, johon hän pääsi aikoinaan Training Dayn käsikirjoituksella. Joten, tällä kertaa kankaalle ei olekaan tuotu sankareita, vaan rikollisia (worst of the worst…), joiden tehtävänä on vaatimattomasti pelastaa koko maailma. Konsepti on siis tuttu, mutta tekotapa on aavistuksen erilainen.

Tämän asian pitäisi sitten olla maailman räjäyttävä potti, kun pahat pojat (ja tytöt) hakkaavat suurin piirtein zombieilta näyttäviä pahiksia lättyyn. Voin huoletta paljastaa, ettei Suicide Squadissa ole valitettavasti mitään järkeä. Sen juonenkehittely on oikeastaan ohi kymmenessä minuutissa, jonka jälkeen haetaan vain syytä päästää antisankarit irti. Se on lisäksi eräänlainen mainos-puffi ja epilogi luultavasti tulevalle Justice Leaguelle, jonka tuleminen näkyy tästä elokuvasta elokuvateatterin takaseinään saakka.

Kun antisankarit päästetään vapaaksi, lähtee Will Smithin näyttelemän Deadshotin ryhmä vetämään mikroshortseissa ja huppareissa maailman tuhoamista havittelevia yliluonnollisia olentoja lättyyn. Tuloksena on valehtelematta aika tumman puuduttava kaksituntinen, jossa ei oikeastaan ole mitään järkeä. Alkukäteen huomattavasti ylimainostettu Jokeri on tietenkin nostettu pinnalle Heath Ledgerin ja Jared Leton kohtuuttoman vertailun vuoksi, muttei siinäkään ole mitään järkeä. Leton Jokeri on yksinkertaisesti vain minun mielestäni täysin karrikoitu hahmo, joka on -kuten sanottua- omanlaisena liioiteltu kuva Jokerin hahmosta sarjakuvista ja elokuvissa nähdystä. Kun samaan ryhmään voidaan oikeastaan laskea kaikki muutkin hahmot, jotka tekevät päinvastaiset kuvat sankarista huutaen ja kiroillen pitkin elokuvaa, voidaan sanoa, että elokuva on oikeasti jopa tylsä.

Will Smithille on sentään yritetty rakentaa vähän tarinaa ja samoin Margot Robbielle, muttei siitä valitettavasti tule yhtään mitään, sillä elokuvassa on aivan liikaa hahmoja kunnolliselle tarinankerronnalle. Leton Jokeri onkin vain korttipakasta satunnaisesti vieraileva naurava tähti, joka on vain katsojalle elokuvalipussa luvattua täytettä. On toki elokuvassa myös laatua: sen erikoistehosteet on huolellisesti tehty, antisankareista on välillä osattu ottaa irti hauskan kieroja asioita ja elokuva toimii ihan kohtuullisen hyvänä poppari-viihteenä. Mitään elokuvallisesti suurta tapausta tästä on valitettavasti turha odottaa ja se johtuu osittain siitä, että koko genre alkaa olla jo niin loppuun kaluttu, että se taitaa vedellä pikkuhiljaa viimeisiä henkäyksiään. Tarvittaisiin varmastikin vähintään muutaman vuoden tauko, jotta kiinnostus heräisi uuteen uskoon; ehkä DC-faneille tämä antaa enemmän kiinnostuksen aihetta, mutta todellisuudessa samaa K-12 väkivaltaa tämäkin on, kuten kaikki kilpailevat Marvelin elokuvat.

Toisin sanoen: katso ja unohda (mikäli edes kiinnostaa).

 

Powered by WP Review

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.