elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Harmikseni on todettava, etteivät The Blacklistin tekijät ole oppineet yhtään mitään ensimmäisestä kaudesta, sillä sarjan toinen kausi on ylipitkä 22 episodin koitos, jossa katsojan... The Blacklist -Season 2

Harmikseni on todettava, etteivät The Blacklistin tekijät ole oppineet yhtään mitään ensimmäisestä kaudesta, sillä sarjan toinen kausi on ylipitkä 22 episodin koitos, jossa katsojan persposket ovat koetuksella. Ja kun siihen lisätään lähes taianomainen ja tabuja rikkoja sana ”Fulcrum”, jota toistetaan toisella tuotantokaudella ihan oikeasti kyllästymiseen asti, niin hermothan siinä menevät. Yksi James Spader ei jaksa kannatella tätä sarjaa kolmea tähteä pidemmälle vaikka mitä tekisi. Spaderin hahmo, Raymond Reddington, on jo oikeastaan käsitelty ja nyt tavoitteena on vain toistaa yhtä mysteeristä sanaa niin kauan, että näyttelijöiden suusta tulee vaahtoa.

Sarjan toinen tuotantokausi pyörii jälleen kerran kovan luokan kriminaalien ympärillä, jossa uhkaa luovat Reddingtonin vihollinen ”Berlin” (Peter Stormare), taustalla Fulcrumia haluava salainen neuvosto (mikä lienee oikea nimi, en edes muista enää), jota johtaa David Strathairnin kylmähermoinen hahmo. Kun mukaan sitten sotketaan hieman ex-aviollista draamaa Elizabethin ja Tom Keenin välillä, sekä Reddingtonin erinäiset murhayritykset, on käsissä varsin sekava toinen tuotantokausi, jossa ei oikeastaan ole mitään järkeä. Kun Fulcrum lopulta paljastuu, on se katsojalle aivan yhdentekevä ja oudolta tuntuva asia, jonka takia toisella tuotantokaudella on tapettu luultavasti kymmeniä sivuhahmoja ja hahmoja.

Näyttelijät ovat jälleen kerran varsin värikästä tasoa: James Spader toki on sarjassa omaa luokkaansa ja koko sarjaa tuskin olisi ilman Spaderia, mutta välimatka muihin tuntuu vain kasvavan. Megan Boonen hahmo, Elizabeth Keen, tekee sarjassa jatkuvasti rasittavia ja vääränoloisia valintoja ja jatkaa pulassa olemista lähes ilmiömäisellä tavalla. Koko hahmo on loppujen lopuksi omalla tavallaan hirvittävä rasite koko sarjalle, sillä Boonea ei jaksaisi millään katsella enempää kuin olisi tarpeen. Kun mukaan laitetaan Ryan Eggoldin Tom Keen, joka on vangittu, rakastettu, vakoilemassa ja vieläkin rakastaa, niin hämmennys on täydellinen. Sarjan tekijät luultavasti ovat päättäneet, että ketään tärkeistä hahmoista ei voida yksinkertaisesti tappaa, sillä sehän olisi hävityksen kauhistus. Ilmeisesti sarjassa täytyy olla aina mukana piilotettu twisti, joka todellisuudessa kiinnostaa vain harvaa.

Muitakin näyttelijöitä sarjan toisella tuotantokaudella nähdään. Mossadista ilmestyy Mozhan Marnon Samar, joka kaappaa Reddingtonin ja alkaa olemaan sitten hänen puolellaan. Tämä on katsojalle toki aivan sama. Vähän kuin Diego Klattenhoff, jonka hahmo on vieläkin pökkelömpi kuin ensimmäisellä tuotantokaudella (Mitenköhän se edes on mahdollista?). Vähän yritystä näyttelijäkaartiin tuovat Harry Lennix, joka kehtaa edes hieman yrittää, sekä valitettavan usein oudosti ylinäyttelevä Peter Stormare, joka vetää oman roolinsa aavistuksen oudolla ja maskuliinisella otteella (taas) läpi. Ehkä vahvinta osaamista sivurooleissa nähdään kokeneelta David Strathairnilta, joka kulisseissa naruja vetelevänä nukkemestarina tuntuu tähän sarjaan luontevimmalta tapaukselta. Ja ollaan tännekin saatu muitakin valopilkkuja, sillä on kahdeksi jaksoksi sarjaan saatu mukaan Ron Perlman, joka vetää oman roolinsa tutulla otteella läpi.

Miksi sitten näinkin kova arvosana? Siihen on syynä se, että vaikka Blacklistin toinen tuotantokausi on keskinkertaista katsottavaa ilman sen kummempia tunteita, on sen tylsyys samalla sen vahvuus. Kun peruspuuhailu on jotain muovisen CSI:n ja maailman huonoimman Law & Orderin väliltä, niin vähemmästäkin turtuu. Joskus jopa ihan semihyvällä tavalla. Toisaalta The Blacklist on hyvä esimerkki sarjasta, jossa on paljon episodeja, muttei mitään sanottavaa. Se, mikä pystytään värittämään erittäin kiinnostavaksi kokonaisuudeksi noin kymmenessä episodissa, ei onnistu millään tavalla Blacklistin toisella tuotantokaudella. Hommassa ei ole järkeä, saatika tunnetta. Miettisin muutaman kerran tarkoitusperiäni, mikäli joutuisin tämän sarjan toista tuotantokautta tuijottamaan toisen kerran.

Powered by WP Review

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.