elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Tarantino on taas täällä, ja miehen viehätys länkkäreihin ei ole hiipunut sitten laisinkaan. Jos Django kosiskeli vanhojen lännenelokuvien perään, niin The Hateful Eight on... The Hateful Eight

Tarantino on taas täällä, ja miehen viehätys länkkäreihin ei ole hiipunut sitten laisinkaan. Jos Django kosiskeli vanhojen lännenelokuvien perään, niin The Hateful Eight on sitten ihan suoraan sitä itseään. Ja jälleen kerran Tarantino on tehnyt elokuvan joka puhuttaa, eli senkään asian suhteen mitään uutta ei ole ilmaantunut. Olen toisaalta erittäin onnellinen sen suhteen että mies ei vain taivu siihen geneeriseen hollywood sapluunaan, vaan jatkaa vakaasti omalla linjallaan mihin se ikinä häntä viekään. Lähes kolmeen tuntiin venyvä Hateful eight on jälleen pysäyttävä, ajatuksia herättävä, viihdyttävä ja ennen kaikkea täyttä Tarntinoa oleva elokuva.

Tämä elokuva jäi melkein tekemättä kun käsikirjoitus vuoti nettiin ja Tarantinolla meni herne nenään, mutta onneksi näyttelijät Samuel L. Jackson etunenässä saivat käännettyä neron pään. Kun näyttelijöihin päästiin, niin casting on jälleen kerran todella vahva ja vanhoja nimiä vilisevä. Nostan sitä näkymätöntä hattuani Quentinille että jaksaa uskoa ja ennen kaikkea antaa tilaa ja aikaa näille vanhoille staroille. Varsinkin Kurt Russell nousee aivan uusiin sfääreihin palkkionmetsästäjä John Ruthina joka kuljettaa läpi Wyoming armotonta talvea vankiaan Daisy Domergueta kohti Red Rockin kylää. Daisy:n saappaissa nähdään myös erittäin kovassa lyönnissä oleva Jennifer Jason Leigh joka sai jopa oscar ehdokkuuden roolistaan. Jo elokuvan nimi viittaa kahdeksaan paskiaiseen, joten muutama sananen myös heistä on paikallaan.

Red Rockin uutensa seriffinä nähdään S.H.I.E.L.D -sarjasta tuttu Walton Goggins joka alun ärsyttävyyden jälkeen nousee todella kovaan suoritukseen. Tämä hieman lipevä etelänmies on mitä epätodennäköisin sheriffi mutta on kuitenkin johdonmukainen toimissaan ja nousee elokuvan edetessä aivan maagiseen suoritukseen ja hahmosta vaan ei voi olla pitämättä.  Tässä välissä siis muutama sana elokuvan pää juonesta joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan loistava. Eli John Ruth on viemässä Daisya kohti Red Rockia hirtettäväksi kun mies törmää vaunuillaan hevosensa menettäneeseen Majuri Marquis Warreniin jonka saappaissa nähdään itse Samuel L. Jackson. Hetken päästä kyytiin hamuaa myös Gogginsin esittämä sheriffi Chris Mannix joka myös on kadottanut hevosensa. Lumimyrsky kuitenkin yllättää joukon ja heidän on pysähdyttävä matkan varrelle Minnien lyhyttavara kauppaan odottamaan myrskyn loppua. Kaupassa he kohtaavat myös myrskyä piilossa olevat matkaajat Mobrayn, Cagen, Kenraali Smithersin ja kauppaa hoitavan Bobin.

Mobray osoittautuu Red Rockin uudeksi hirttomieheksi, Cage on vain kotiin matkalla oleva karjapaimen ja Kenraali on matkalla etsimässä kadonnutta poikaansa. Mobrayn roolissa loistaa aina kierolta näyttävä Tim Roth jonka lipevyys nousee aivan uusiin sfääreihin. Cagea esittää Tarantinon luottomies Michael Madsen joka loppupeleissä on vain oma itsensä. Demian Bichirin esittämä Bob on hieman outo roolissaan, mutta vetää osansa kunnialla samoin kuin Bruce Dernin esittämä kenraali. Mutta yksi on jälleen ylitse muiden, nimittäin Samuel L Jackson. Palkkionmetsästäjä Marquis Warrenina mies pääsee sellaiseen lentoon jota ei olla nähty sitten Jackie Brownin. Tykitys ja miehen raakuus ovat suorastaan häkellyttäviä. Tarinan kahdeksasta hahmosta oikeastaan kukaan ei saa sympatioitaan puolelleen, mutta silti jollain oudolla tavalla heistä pitää. Tarantino nimittäin vie ja syventää tarinaa pienillä nyanseilla eteenpäin aina tuoden uutta ajateltavaa pitkin elokuvaa.

The Hateful eight on loppupeleissä hyvin samanlainen suljetun paikan tiivis tarina kuin Reservoir Dogs tai The Thing. Se kerää painetta aina tasaisin väliajoin kuin odottaen sitä koska se räjähtää. Dialogi on siis jälleen tuttua Tarantinoa ja tunnelma on hyvin nostalginen. Kun ääniraitana soi legendaarinen Morricone, ja kaupantekijäksi filmi on kuvattu 70mm ultra panavisionille, niin ei tätä ihan 2015 vuoden elokuvaksi uskoisi. Yhtä kaikki, Tarantino on saanut tehtyä lähes kolmen tunnin jännitysnäytelmän suljetun paikan tilaan niin että elokuvan loppua ei edes odota. En olisi voinut jälkikäteen edes uskoa elokuvan kestoa sillä niin jouheasti se eteni. The Hateful Eight on siis kaiken kaikkiaan loistelias elokuva ja osoitus siitä että myös vanhat starat taipuvat edelleen loisteliaisiin suorituksiin kun ohjaus ja käsikirjoitus on kunnossa. On siis ilahduttavaa huomata että tehosteet ja ADHD eivät ole vielä vallanneet täysin elokuvamaailmaa vaan tällainen vanhaan päin kallellaan oleva tuotos toimii edelleen kuin se kuuluisa junan vessa, tai tässä tapauksessa Smith & Wesson. Suosittelen

Powered by WP Review
  • Tero Niemenpää

    8.10.2017 #1 Author

    Hyvin erikoinen elokuva, joka omalta osaltaan alleviivaa omaa erikoisuuttaan nykypäivän tehostepornossa. Kerrankin näyttelijöille ja tarinalle on annettu tilaa, joskin ihan täyttä tarantinomaisuutta ei ole enää nähtävissä. Mieleeni tulee, että onkohan Tarantino jo aavistuksen väsynyt? Hyvä elokuva tämä on joka tapauksessa. 4/5p

    Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.