elokuvateatteri.com

melkein kaikki elokuvista, suomeksi

Night Visions 2015 Night Visions 2015
Jo pitkään oli mielessäni muhinut ajatus että olisi hyvä käydä yksillä suomen tunnetuimmista ja legendaarisimmista elokuvafestivaaleista, Nightvisionissa. Jostain kumman syystä tämä tapahtuma oli aina... Night Visions 2015

Jo pitkään oli mielessäni muhinut ajatus että olisi hyvä käydä yksillä suomen tunnetuimmista ja legendaarisimmista elokuvafestivaaleista, Nightvisionissa. Jostain kumman syystä tämä tapahtuma oli aina jäänyt väliin ja vihdoin päätin että pitäähän tuonne nyt päästä. Yhdessä toisen elokuvien suuren ystävän ja sivuston toisen aktiivisen arvostelija Tero Niemenpään kanssa päätimme pontevasti lähteä Helsinkiin kohti Nightvisionia. Matka tulisi taittumaan erittäin edullisella Onnibussilla ja olimme valinneet kaksi elokuvaa perjantai-iltaan ja kolme elokuvaa pitkin lauantaipäivää. Jo bussimatkalla tunnelma alkoi nousta ja odotukset illan koitoksista kohosi. Ensimmäinen koitos tulisi olemaan kinopalatsin lehtereillä, eli pitemmittä puheitta itse elokuvien pariin.

Elokuvat:

The Sand
:

Isaac Gabaeff:n ohjaama rehellinen kauhuelokuva The Sand edustaa C-luokan hollywood roskaa parhaimmillaan. Tämä elokuva on jopa häpeällisen yksinkertainen juoneltaan ja jossain muussa kontekstissa tämä olisi varmasti jäänyt katsomatta, mutta Nightvisioniin tämä sopi kuin nenä päähän, tai tässä tapauksessa lonkero päähän. Kengännauhabudjetilla kyhätty teos lähtee loistavasti liikenteeseen rantabileistä joita kuvataan “realistisesti” jonkun paikalla olleen videokameran lävitse. Kuten aina tämän tyyppisissä elokuvissa alku on hilpeää ja kaikilla on hauskaa kun viina virtaa ja tissit heiluu. Sitten koittaa aamu ja alkaa tapahtumaan kummia. Porukka alkaa valumaan hiekkaan kauhuelokuvien sääntöjen mukaisesti ja vaivaannuttavia hetkiä koetaan toistakymmentä kun kohtaus vain jatkuu ja mitään ei tapahdu. Näyttelijät vetävät vuoronperään roolinsa aivan vihkoon ja elokuvan puolessa välissä ilmestyvä sheriffi kiskaisee riman kannattimetkin mukanaan. Elokuvaa ei pelasta edes sen häkellyttävän huonosti tehty lopputaistelu, vaan sen pelastaa aikaan ja paikkaan sidottu näyttö, sillä tällainen leffa toimii ainoastaan festari miljöössä kun tietää että kakkaa tulee tuutin täydeltä jolle voi nauraa häpeilemättä.

3/5

Villmark Asylum:

Sitten pääsemmekin ehkäpä Nightvisionin odotetuimpaan teokseen, Villmark Asylumiin joka on jatko-osa 12 vuotta sitten ilmestyneelle Villmark elokuvalle. Teoksen odotusarvoa nosti vielä sellainen yllätys että ennen elokuvaa itse ohjaaja Pål Øie oli paikalla kertomassa elokuvasta. Pienen alkupuheen jälkeen valot sammuivat ja voi pojat millainen kyyti odotti varomatonta katsojaa. Villmark edustaa uuden aallon pohjoismaalaista kauhugenreä sen parhaimmasta päästä. Toki norjasta on ennenkin ilmestynyt hyviä kauhuelokuvia mutta nyt ohjaaja/käsikirjoittaja Pål loihtii ihon alle menevää kauhua taidolla josta hollywoodin ohjaajien pitäisi ottaa mallia. Olen aina ollut sitä mieltä että parhaiten katsojan ihon alle pääsee kutittamalla tämän mielikuvitusta ja sillä sapluunalla Pål Øie pistää katsojan hikoilemaan. Olen nähnyt eläessäni varmasti tuhansia kauhuelokuvia, ja ainoastaan kourallinen on oikeasti ollut pelottava. Nyt täytyy sanoa että elokuvan jälkeen piti käydä muutamalla oluella rauhoittumassa sillä nyt mentiin todellakin niin syvälle mielen pimeimpiin sopukoihin että ihonkarvat nousevat pystyyn tätä kirjoittaessa. Øie on luonut hävettävän pienellä budjetilla ja välillä suorastaan minimalistisella kuvauksella tilanteita ja kohtauksia jotka imaisevat katsojan tuonne norjan vuonoille rakennettuun hylättyyn hoitolaitokseen. Valitut näyttelijät ovat suorastaan loistavia ja varsinkin pääosaan noussut Ellen Dollit Petersen “Live” sekä Anders Baasmo Christiansen “Ole” jotka pistävät itsensä likoon kunnioittavalla tavalla. Villmark Asylum on oikeasti pelottava elokuva jonka jälkeen tuntui suorastaan helpottavalta kun valot syttyivät saliin.

5/5

Other Side:

Lauantaipäivän ensimmäinen elokuva oli “Other side” joka rehellisesti ottaen ei ollut aivan sitä mitä odotettiin. IMDB:dtä väärin katsottu elokuva olikin eräänlainen dokumentaarinen kuvaus Amerikan etelävaltioiden rappiosta ja tietämättömyydestä. Amerikkalais italialaisen ohjaaja Roberto Minervinin kuvaus Lousianan white trash ihmisistä on kuitenkin hyvin hellytävä ja ajoittain hätkähdyttävä. Päähenkilöiden tarinat tuntuvat aidoilta ja vaikka tuntuu että kaikki vetävät huumeita niin vauvasta vaariin, niin ei heitä oikein osaa tuomitakaan. Kun mukana on vielä yltiöparioottiset kodinturvajoukot syyttelemässä Obamaa kaikesta kurjuudesta ei katsoja voi kuin pyöritellä päästään. Tämä Cannesissa palkittu elokuva on kuitenkin loppupeleissä hyvin tehty kuvaus etelävaltioiden rappiotilasta, mutta ehkä hieman väärä elokuva Nighyvisioniin.

2/5

The Pool:

Päivän toinen elokuva palautta jälleen genren kohdilleen, kun Chris W. MitchellinDe Poel” elokuva pärähtää eetteriin. En ollut aikaisemmin paljoa hollantilaisia elokuvia nähnyt, joten innolla odotin tätä teosta. The Pool on puhdas kauhuelokuva jonka sapluuna noudattaa kuitenkin tuttua tarinaa. Kaksi hollantilais perhettä päättää lähteä metsään retkelle ja toinen perheen isistä löytääkin metsätä mukavan lammen mihin majoittua. Lammen uumenista alkaa kuitenkin kuulua kummia ja pian nämä perheet huomaavat että ehkä tämä ei ollutkaan paras paikka retkeilylle. The Pool muuttuu alun kauhu kummittelusta loppuakohti enemmänkin psykologiseksi kauhuksi jossa ihminen on itsensä pahin vihollinen. Perheen jäsenten keskinäiset konfliktit vain yltyvät kun lammelta poistuminen ei olekaan enään niin yksinkertaista. The Poola hieman lässähtää loppuakohti mutta pysyy kuitenkin kantamissaan kunniakkaasti. Hyvä, mutta ei erinomainen kauhuelokuva hollannista.

3,5/5

Black Mass:

Illan viimeinen elokuva olikin suurelle yleisölle suunnattu Johnny Deppin uusin tuotos Black Mass ja sali olikin odotetusti loppuunmyyty. Scott Cooperin ohjaama tositapahtumiin perustuva mafia elokuva oli jo saanut maailmalla suurta suosiota ja näin olle odotukset olivat tämän suhteen korkealla. Johnny Depillle tämä tulisi olemaan todellinen näytön paikka, sillä rehellisesti sanoen miehen viimeaikaiset tuotokset ovat olleen vähintäänkin heikkoja. Mutta onneksi Depp näyttää nyt kaikille mistä kana pissii. James “Whitey” Bulgeria esittävä Depp on liekeissä. Mies on jälleen muuntautunut fyysisesti roolihahmon vaatimalla tavalla ja tällä kertaa se todella toimii. Etelä Bostonissa aina 70-luvulta asti toiminut irkkumafian pomo on yhtä hullu kuin nerokin. Jopa FBI:n kimpassa toiminut mafioson esittäminen on kuin tarjottimella tuotu herkkupala Depp:lle ja mies oikein nauttii sosiopaatin esittämisestä. Tarina itsessään on aika tuttu ja turvallinen mafioson nousu rikkauteen missä kilpailijoiden brutaali nitistäminen kuuluu asiaan. Muut roolihahmot ovat mukana vain viitoittamassa tietä Johnnylle eikä se ole mitenkään väärin. Elokuvan rytmi ja rakenne on loisteliasta vaikka aivan Martin Scorsesen tasolle ei tässä ylletäkkään, niin Blacäk Mass on onnistunut elokuva. Se on ennenkaikkea Johnny Deppin paluu kunnon näyttelemiseen ja antaa vielä uskoa että miehen ura ei ole laskemassa kohti Piraattien x-osaa.

4/5

Loppusanat:
Nightvisions 2015 oli nyt käyty allekirjoittaneen osalta, ja vaikka tuli nähtyä 5 erittäin erilaista elokuvaa, niin paljon jäi myös näkemättä. Ehkä muutama elokuva ei aivan sopinut tänne, mutta sitten taas toisaalta missään ei ole määritelty minkälaisia elokuvia tällä pitää näyttää, eikä sentään koko festivaali voi koostua pelkästä goresta. Itselle ainakin jäi tästä positiivinen mielikuva ja varmasti tästä tulee nyt jokavuotinen tapa. Myös kanssakatsojat olivat alan harrastajia ja leffakäyttäytyminen oli sen mukaista. Täällä ei kännyköitä räpläilty kesken elokuvien eikä häiritty muita. Eli seuraavaksi sitten Nightvisions 2016.

0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments