American Sniper

Clint Eastwoodista on tullut jo synonyymi hyville elokuville. Vaikka mies paukuttaa jo yli 80 vuotta lasissa, niin hänen elokuvansa vain paranevat ja ikä ei todellakaan ole este tälle miehelle. Tähän voisi latoa vaikka miljoona ylistävää lausetta aikamme legendasta mutta kun kaikki jo tietävät hänen saavutuksensa niin jätetään ne tähän. Sen sijaan arvosteluna oleva elokuva kaipaa sitäkin enemmän keskustelua. Onko American Sniper pelkkää Amerikan lipun liehuttelua patrioottivaahto suupielissä, kuin tehtynä rebublikaaneille, vai mistä on oikein kyse?

Ensimmäisenä täytyy kyllä todeta että en käsitä mistä rebublikaanit keksivät että tässä elokuvassa jotenkin ylistettäisiin sotaa ja amerikkalaisia sotavoimia. Niinkuin Eastwoodin edellisetkin sotaa käsittelevät elokuvat Isiemme liput ja Kirjeitä Iwo jimalta, ne kertoivat hyvinkin raadollisesti mitä sota tekee ihmisen psyykkeelle. Toisekseen American Sniper perustuu aika vahvasti itse tarkka-ampuja Chris Kylen omaelämänkertaan jossa elämä komennuksien välillä ei todellakaan ollut ruusuilla tanssimista. American Sniper on raadollinen, ja ehkäpä jopa todenmukainen tarina miehestä jonka elämän kiinnekohdaksi tulee suojella muita ihmisiä.

Oli hieman yllätys että Bradley Cooper valittiin esittämään tätä miestä. Cooper kun ei ehkä ensisilmäyksellä muistuta isoa teksasilaista körilästä jonka olemuksesta oikein huokuu velvollisuuden aura. Cooper muuttikin koko olemustaan tätä roolitusta varten ja kasvatti massaansa lähes 20 kiloa, ja tässä täytyy huomioida että mies ei lihottanut itseään vaan paino tuli lähes yksinomaan lihasmassan kasvulla. Mutta ulkoisen olemuksen muuttaminen toi myös uskottavuutta sisäiselle muutokselle ja olikin hämmentävää huomata kuinka Cooper naulaa Chirs Kylen roolin aivan nappiin. Ehkä ohjauksella ja käsikirjoituksella oli jotain tekemistä tämän kanssa, mutta ei pidä vähätellä Cooperin suoritusta. Onkin mielenkiintoista huomata kuinka nuorena tietyt näyttelijät hieman jämähtävät kauniiden poikien rooleihin, ja vasta vanhempana ns. puhkeavat kukkaan. Hyvinä esimerkkeinä esim Leonardo DiCaprio ja Matthew McConaughey.

American Sniper on ajatuksia ja tunteita herättävä tarina. Se ei kerro itsetuhoisesti sotilaan elämästä kuten Hurt Locker, eikä ole niin ideologinen kuin monet muut Afgaani sotaelokuvat. Voisi melkein jopa väittää että tämä ei ole edes sotaelokuva. American Sniper kertoo käänteisestä syyllisyyden tunnosta, ja siitä kuinka itse tappaminen ei olekaan enään vastenmielistä tai väärää, vaan se on velvollisuus. Chris Kyle uppooaa niin syvälle omaan velvollisuuden tunteeseen että elämä vaimon ja lapsien kanssa ei olekaan elämän prioriteetti listalla ykkösenä,vaan velvollisuuden tunto sotaveljiä kohtaan. Kuinka ennätysmäärä vahvistettuja tappoja ei haittaa miehen psyykettä niinkuin voisi kuvitella. Mikä vetää miehen neljä kertaa sota-alueelle turvaamaan omia joukkoja ? Voisi jopa väittää että Chris Kyle ei olisi ehkä penaalin terävin kynä, ja siksi niin loistava sotilas, mutta se ehkä olisi vain hurskastelua amerikkalaisia sotilaita kohtaan.

Eastwood ohjaa elokuvaa vakaalla ja omalla tyylillään jossa salamaleikkaukset eivät pilaa nautintoa. Katsoja todella pääsee uppoutumaan Kylen hahmoon ja kun jotain tapahtuu niin sillä on painoarvoa huomattavasti enemmän kuin jatkuvalla rytinällä. Elokuva lepää yksinomaan Cooperin harteilla, vaikka hänen vaimoaan näytellyt Sienna Miller toki tekee oman panoksensa hyvin, niin loppupeleissä hän on vain statisti. American Sniper palauttaa ainakin hetkeksi uskoni siihen että hollywoodissa osataan tehdä myös isolla budjetilla sekä tarinallisesti että kaupallisesti hyviä elokuvia. Harmi että Eastwood ei elä ikuisesti, mutta tällä hetkellä täytyy vain nauttia miehen tuotoksista, sillä American Sniper on oikeasti hyvä elokuva.