The Hobbit: The Battle of the Five Armies

Tässä se nyt on, viimeinen seikkailu keski-maassa jonka Peter Jackson ohjaa. Luultavammin myös viimeinen seikkailu ylipäätään tässä Tolkienin fantasiamaailmassa jonka Jackson aloitti yli 15 vuotta sitten. Mitä sitten käsiimme on jäänyt muuta kuin lähes vuorokauden verran Uuden-Seelannin maisemia, sormus, Gandalf ja hemmetisti käytettyjä hobittijalkoja. Ainakin näin henkilökohtaisena kaneettina täytyy mainita että tämä on ollut yksi elämäni mielennpainuvimmista seikkailuista mitä olen valkokankaalla nähnyt. Yhteensä kuusi osaa sisältävä Sormusten herra – Hobitti seikkailu on jäänyt Hollywoodin historiankirjoihin ikuisiksi ajoiksi kuten Tähtien Sodat, Indiana Jonesit ja Kummisetä trilogiat. Mutta minkälaiseen päätökseen Herra Jackson sitten päätyikään ja saiko katsojat jälleen kärsiä kahdestakymmenestä loppukohtauksesta ja haikeista jäähyväisistä?

No ei onneksi ihan täysin. Jackson on pistänyt kaiken sen osaamisensa peliin mitä käsiin on jäänyt vuosien varrella ja tarjoaakin katsojille Hobitti-trilogian parhaan osan. Bilbon seikkailu sinne ja takaisin  on todellakin muistorikas jossa harvinaisesti kyllä itse Freeman ei olekaan enään pääosissa. Sen nimittäin kaappaa salakavalasti itselleen itse Thorin jonka roolin Richard Armitage vie hamaan  loppuun asti sellaisella intensiteetillä että oksat pois. Tarina kuitenkin lähtee jouhevasti liikenteeseen edellisen osan lopusta suoraan jossa kääpiö joukko epäonnistui Smaugin kukistamisessa ja lohikäärme lähtee kammioistaan ilmoille kostamaan jälleen järvikaupungin asukkaille kohtalokkain seurauksin. Smaug ei paljoa aikaa säästele kun koko kaupunki on liekeissä ja jälleen yhden altavastaajan on noustava sankariksi. Spoilaan tarinaa tässä sen verran että Smaugin hyökkäys loppuu jo elokuvan epilogissa niinkuin kirjassakin.

Lohikäärmeen kukistuttua ja vanhojen Kääpiökammioiden vapauduttua kuningas Thorin pääsee vihdoin valtaistuimelleen ja silloinkos pissa kilahtaa kupoliin oikein paineella. Miehelle iskee armoton johtajahulluus ja sen tieltä saavat väistyä niin ystävät kuin viholliset ja lopputuloksena koko keskimaan kohtalo lepää tämän hulluuteen vajoavan kuninkaan käsissä. Koko elokuva oikeastaan kuvaa kahta asiaa. Thorin taistelua omia demoneja vastaan, sekä suurta viiden armeijan rähinää vapaaksi muuttuneesta aarteesta jonka suuruudesta riittäisi varmasti kaikille mutta eihän se koskaan vain riitä. Eipä olekaan ihme että vuosikausia vuoren varjossa asuneet järvikaupungin ihmiset haluavat oman osansa aarteesta. Kun myös Haltijoilla on menneisyydessä jääneitä aarteita Ereborilta alkavat jännitteet kehittyä. Samaan aikaan Gandalf käy oman taistelunsa nousevaa Sauronia vastaan ja saakin yllättävää apua vanhoilta Sormusten herra kavereilta. Koko elokuva kuitenkin tähtää noin tunnin kohdalla alkavaan rytinään jossa örkki kuninkaat Azog ja Bolg johtavat joukkonsa kohti Ereboria.

Mukaan rähinään kun tulevat niin haltijat, ihmiset, kääpiöt ja aluksi Morian ja lopussa Gundabadin örkit. Keskinäiset ristiriidat kääpiöiden ja haltijoiden välillä unohtuvat nopeasti kun örkit laittavat isoa vaihdetta silmään. Tämän kaiken keskellä heiluu tietenkin Bilbo ja vanha kunnon Gandalf. Myös Legolas ja Tauriel antavat oman panoksensa taisteluun jonka huikea loppunäytös käydään Ravenhillin raunioilla jossa hyvät ja huonot teot punnitaan. Varsinkin kirjan lukeneille loppu ei tule yllätyksenä eikä kyllä muillekaan, mutta viimeisen örkkiarmeijan kukistuminen kyllä jättää hieman hätäisen maun suuhun. Tämä kolmas osa on kuitenkin kaikkein lyhin, ja tavallaan suoraviivaisin trilogiasta ja siksi myös paras. Täytyy myöntää että loppu oli jopa hieman tunteikas ja haikea mielihän siitä jäi kun tiesi että tämä oli tässä. Lopuksi täytyykin antaa suuret kiitokset Peter Jacksonille että hänen onnistui luoda meille fantasia faneille makeaa mahan täydeltä lähes vuorokauden verran ja vaikka puritaanisimmat Tolkien fanit sanovat mitä, niin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että yksikään tästä 6-osasta ei ollut huono. Hobittia vielä väritti uusi 3D tekniikka joka tässäkin toi aivan huikeita elämyksiä värittäen verkkokalvot uskomattomilla maisemilla ja mukaansatempaavalla toiminnalla. Mitä Peter Jackson tekeekin tämän jälkeen niin en usko että ihan samanlaisiin mittasuhteisiin enään päästään. Hobitti – Viiden armeijan taistelu on ehdottomasti tämän vuoden parasta katsottavaa ja kaikille fantasia friikeille pakkonähtävä.