Edge of Tomorrow

Päiväni murmelina oli vuonna 1993 ilmestynyt draama-komedia jonka pääosissa loisti Bill Murray. Siinä hän esitti suorastaan maanisen loisteliaasti reportteri Philiä jolla oli enemmän kusta päässä kuin keskustorin yleisövessan lattialla. Mies joutui kuitenkin elämään yhden päivän elämästään aina uudestaan ja uudestaan kunnes hän toimi ”oikein” ja pääsi jatkamaan elämäänsä muuttuneena miehenä. Mutta miksi mainitsen nyt tämän 20 vuotta vanhan komedian kun pitäisi arvostella Lähitulevaisuuteen sijoittuvaa scifi räimettä jossa Tom Cruisen hahmo mättää avaruusolioita sotahaarniska aseistuksella turpaan niin että veri lentää? Siksi että Hollywood on keksinyt pyörän jälleen uudestaan, mutta sillä erotuksella että pääosissa on Murrayn sijaan Cruise, ja komediaa on huomattavasti vähemmän, mutta muuten idea on sama.

No, kun tarkemmin ajatellaan niin eihän näillä elokuvilla ole mitään muuta yhteistä kuin tuo päivän uudelleen eläminen. Murrayn elokuvassa ei edes yritetty selittää toistuvaa päivää, mutta tässä teoksessa sille on löydetty edes etäisesti uskottava selitys. Mutta ei enempää vanhoista elokuvista, vaan sukelletaan tähän Cruisen uusimpaan seikkailuun. Cruise esittää yhdysvaltain upseeria, Majuri William Cagea joka ei ole nähnyt taistelua kuin ruudulta mutta on erittäin pätevä PR-asioiden hoitaja. Muutaman mutkan kautta mies joutuu kuitenkin keskelle alien invaasioita ja kuolee heti ensi minuuttien jälkeen. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä mies herää kuolemansa jälkeen heti edellisen päivän aamuna ja koko invaasio alkaa taas alusta. Tämä jos mikä voi pistää pollan sekaisin.

Mutta Cage on neuvokas mies, ja kyllähän sitä väkisinkin keksii keinot kun saa yrittää uudestaan samaa asiaa kymmeniä, jopa satoja kertoja. Cage käy siis taistelua niin kentällä, kuin päänsä sisällä yrittäen selvittää että mitstä ihmeestä on oikein kyse. Eipä aikaakaan kun Cage löytää kohtalotoverin sodan varsinaisesta veteraanista Rita Vrataskista joka kuulemma oli yksin tuhonnut kokonaisia vihollisyksiköitä. Cage tajuaakin pian että myös Rita oli elänyt saman päivän uudestaan ja uudestaan ja kehittänyt itsestään melkoisen tappokoneen. Eipä aikaakaan kun Cage ja Rita lyövät hynttyyt yhteen josta alkaakin elokuvan hauskin vaihe. Elokuva viljelee suorastaa loistavaa mustaa huumoria Cagen ”kuolemattomuudesta” ja taistelukoulutus todella saa uuden merkityksen. Eipä siis aikaakaan kun Cage on muuttunut räkänokka upseerista tehokkaaksi tappokoneeksi.

Juoni etenee juuri sopivin harppauksin ja sisältää yllättävän paljon huumoria. Elokuva nojaa jälleen vahvasti herra Cruisen harteilla, kuten niin monessa hänen aikaisemmissakin elokuvissa, mutta jälleen kerran mies on tilanteen tasalla ja klaaraa homman kiiltävin hampain. Mutta johtuen yhden päivän looppaamisesta, muita hahmoja ei oikein jaksaisikaan katsoa sillä hehän tekisivät lähes samat asiat joka kierroksella. Tästä syystä onkin hyvä että elokuva on Emely Bluntin esittämän Ritan ja Cruisen Cagen harteilla. Bluntin ja Cruisen kemiakin tuntuu toimivan yllättävän hyvin. Elokuva myös välttää suurimmat juoniaukot juuri tällaisen juonen saattelemana sillä nyt aika paljon voidaan antaa anteeksi. Ainoa asia mikä kismittää on jälleen hahmojen paperinouhet karismat. Cruise on kyllä taas se tasavarma oma itsensä, mutta muut ovat todella kaukana takana.

Edge of Tomorrow on oikeastaan todella hyvä scifi elokuva joka lainaa vanhaa juoni kikkaa ja pistää alien invaasion ihan uudelle tasolle. Putkijuoksumainen juoni, ja paperinohuet hahmot kuitenkin hieman latistavat tunnelmaa, mutta kun pääpaino on näyttävillä Tompan kuolemilla ja yllättävän hyvällä huumorilla niin eihän tästä voi olla pitämättä. Myös ohjaaja Doug Limanin kädenjälki on hyvin esillä ja toiminta on juuri sellaista kuin miehen aikaisemmissa elokuvissa. Leikkaus, tehosteet ja rytmitys ovat kunnossa. Edge of Tomorrow on raikas tuulahdus alan elokuviin, mutta samalla se toistaa en samat vanhat kliseet mitä tällaiset elokuvat ovat tehneet jo vuosikymmeniä. Silti pakko katsottava kaikille Scifi ja Tomppa faneille.