Sin City: A Dame to Kill For

Sin City oli aikanaan (eli yhdeksän vuotta sitten) elämys: sarjakuvaa myötäilevä elokuva, jossa tunnetut näyttelijät lihallistivat sarjakuvien hahmot kunnioittaen samalla lähdemateriaalia. Sin Cityn ensimmäisestä osasta oltiin innoissaan jo ennen elokuvaa, elokuvan aikaan ja elokuvan jälkeen, joten Sin Cityn jatko-osalla oli erityisen tiukka parkkipaikka monien sydämessä. Toisin sanoen siltä odotettiin aivan liikoja ja niinpä itsekin sorruin hieman liikojen odottamiseen, vaikkei traileri mitään elämää suurempaa luvannutkaan hyvistä näyttelijäkiinnityksistä huolimatta.

Se samalla myös petti odotukset, sillä Sin City: A Dame to Kill for on äärimmäisen uskollinen elokuva alkuperäisteokselle (sarjakuvalle), sillä sen vuorosanat ja miltei liikkeet ovat kuin suoraan sarjakuvasta lihallistettu valkokankaalle. Samalla se on tahdoton, tunnoton ja vaisusti näytelty sarjakuva, joka ei enää kymmenen vuoden ja huonon Spiritin jälkeen tunnu hyvältä oikeastaan missään vaiheessa. Se on samalla sääli ja samalla niin odotettua varsinkin Robert Rodriguezille, joka usein oivaltaa jotain uutta, mutta niin kovin usein myös epäonnistuu omissa tekemisissään. Ehkäpä pallo on tällä kertaa ollut liikaa Frank Millerillä, jonka toisena ohjaajana on kenties ollut tekemässä täydellistä sarjakuvaa.

Siksi onkin sääli, ettei se toimi ja koko elokuvan tunnelma on lähes täysin tiessään. Mickey Rourke on toki ensimmäisen osan “itsensä” ja väistämättä koko elokuvan kantava voima, mutta muuten näyttelijäsuoritukset aaltoilevat elokuvassa niin laidasta laitaan, ettei katsoja voi välttää kyllästymistä. Puhtain paperein elokuvasta selviääkin vai Rourke, sivuroolin sivuroolissa huokaileva Bruce Willis (jota ei tosin taida kovin paljoa kiinnostaa), ehkä elokuvan parhaimmasta näyttelijänsuorituksesta vastaava Kovan lain Christopher Meloni, hauskassa sivuroolissa nähtävä Christopher Lloyd sekä Eva Green, joka on omassa “Dame to Kill For”-roolissaan niin taianomainen ja vampin näköinen nainen, että oksat pois. Rodriguez ja Miller osaavatkin ottaa Rourkesta, Melonin pikkuroolista ja Greenista kaiken sen tarvittavan irti, että katsoja jaksaa istua lähes kaksituntisen paikallaan tuolissaan.

Epäonnistuneisiin näyttelijöihin voidaan elokuvassa helposti laskea Jessica Alba, jonka rooli on niin tahdoton, luotaan poistyöntävä ja yhdentekevä, ettei siitä saa mitään irti. Kun Joseph Gordon-Levitt on vähän liian tasapainoisen tylsä ja Josh Brolin ei korvaa Clive Owenia, niin käsissä on jollain tapaa väsynyt elokuva. Varsinkin kun elokuvan musiikki ei toimi missään kohtaa, vaikka varsinkin ensimmäisen osan trailerissa musiikkia hyödynnettiin aivan mahtavasti. Tuntuu, että toiseen osaan on unohdettu kaikki ensimmäisen osan parhaat asiat ja tilalle on tuotu mustavalkoista väkivaltaa, joka sarjakuvien tapaan pursuaa tutusti ylitse.

Sin City: A Dame to Kill on ehdottomasti elokuva, jota ei kannata lähteä elokuvateatteriin katsomaan. Se on varmasti vuokrattavissa myöhemmin kohtuullisen edullisesti tarjoten sarjakuvien ystäville alkuperäistarinalle äärimmäisen uskollisen version, jossa ainoa uusi asia on Jessica Alban näyttelemän Nancyn oma kostotarina, joka on -kuten arvaatte- melkoista kuraa. Todellakaan tätä elokuvaa ei voi avoimin sydämin kenellekään suositella. Katsokaa mieluummin ensimmäinen osa: se on huomattavasti laadukkaampi elokuva.