Pacific Rim

Kun kuulin että Guillermo del Toro on suunnittelemassa uutta elokuvaa joka ei olisi HALO, mutta olisi kuitenkin scifiä ja sijoittuisi tulevaisuuten innostuin vilpittömästi. Kun kuulin että elokuvan budjetti olisi aivan älytön, innostuin vielä enemmän. Kun kuulin että elokuvassa isot robotit mätkisivät isoja hirviöitä epäilykseni heräsi. Kun kaiken tämän päälle kuulin että elokuvassa ei tultaisi näkemään ketään isoja nimiä, ja että yksi käsikirjoittajista olisi Clash of Titansista niin huolestuin todella. Elokuvan nähtyäni pahimmat pelkoni olivat käyneet toteen, ja tajusin juuri tulleeni huijatuksi Hollywoodin suuren tuotantokoneiston toimesta, ja luottoni Guillermoon oli saanut kolauksen.

Mutta eipä hutkita ilman perusteita. Periaatteessa tarina tulevaisuudesta missä meren uumeniin on auennut galaktinen portti mitä kautta kerrostalon kokoiset Kaiju hirviöt tulevat tarkoituksenaan vähentää ihmispopulaatiota planeetaltamme ennen lopullista valloitusta on sinällään aika kutkuttava. Sen sijaan että kehitettäisiin erinäisiä pommeja, suojia, lentokoneita näitä otuksia vastaan, niin ei, vaan pitää rakentaa samankokoisia Jaegers-robotteja jotka kaiken lisäksi ovat kaikki hieman erilaisia koska niillä pitää olla ”persoonallisuutta”. Muutenkin koko robotti-idea on täysin absurdi. Hirveät voimavarat käytetään näiden möhkäleiden tekemiseen ja ne ladataan täyteen mitä järeimpiä aseita mutta kun taistelu käynnistyy, robotit käyvät hirviöiden kimppuun nyrkein! Luit oikein, ei ohjuksin tai sädeasein, vaan turpaan vaan ja onnea.

Oikeastaan tämä analogia pilaa koko elokuvan. Mutta ei tässä vielä kaikki. EI riitä että näitä jättirobotteja ohjaa ihminen, vaan vähintään kaksi ihmistä joiden aivot yhdistetään tätä operaatiota varten. Tälle on nimittäin keksitty niinkin loistelias selitys että robotit ovat niin isoja ettei yhden ihmisen aivot riitä. Tässä vaiheessa elokuvaa putosin henkisesti ainakin kilometrin alaspäin. Siis otetaampa uudestaan, Robotin liikeradat ja toiminta on hyvin lähellä ihmistä ja niillä siis lähinnä mäiskitään Kaiju hirviöitä nyrkein, niin yhdet aivot eivät tähän riitä vaan liitetään kahdet aivot toisiinsa joissa toinen ohjaa vasenta puolta ja toinen oikeaa … ihan oikeasti! Jo nämä seikat vievät viimeisetkin uskottavuuden rippeet itse elokuvalta. En toki väitä että scifi-elokuvan pitäisi olla jotenkin todenmukainen, mutta rajat ne ovat näissä pseudotieteissäkin.

Kun näiden järjettömyyksien ja fysiikan lakien unohtamisen päälle lisätään Kaijun kokoiset juoniaukot niin soppa on lähes valmis. Pääosissa nähtävä Charlie Hunnam ei myöskään paranna menoa sillä miehellä on karismaa yhtä paljon kuin Godzillan varpaankynnellä. Näyttelijät muutenkin ovat niin tuntemattomia, että suurimmaksi nimeksi nousee The Wire ja Luther sarjalla kansanhuulille noussut Idris Elba jonka esiintyminen tässä oli suuri hämmästys. Guillermon luottomies Ron Perlman nähdään myös tässä teoksessa mutta lähinnä huvittavana sivuhahmona josta ei paljoa jää käteen. Pacific Rim kyllä yrittää kovasti olla vakavasti otettava hirviöelokuva joka lainaa häpeilemättä niin Transformersia kuin Godzillaa. Del Toron mielikuvitusarsenaalista tulee kyllä mielenkiintoisen näköisiä hirviöitä ja meno on välillä todella näyttävää kun kerrostalon kokoiset oliot ja robotit ottavat yhteen. Mukana on niin veljen kostoa kuin lapsuuden traumoja joiden tarkoituksena on ollut syventää hahmoja, mutta ne vievät tätä kyllä ihan muihin syvyyksiin. Eli ei tätä oikein osaa suositella kenellekään, tai no ehkä 10 vuotiaille Godzilla faneille.