300: Imperiumin nousu

Frank Millerin sarjakuvaan perustuva elokuva, 300, oli eittämättä jonkin asteinen menestys jo pelkästään siinä mielessä, että Gerard Butlerin karjuma “This is Sparta!”-huuto kaikuu edelleen pelien ja internetin meemeissä tämän tästä. Sen takia (ja Hollywoodin tuntien) oli luonnollista, että kuntosalilta kootaan yhteen tiukassa kunnossa olevia miehiä ja laitetaan elokuvaan, jossa lähinnä norsun ja ihmisen sekoitukselta näyttävää ihmisjumala Xerxestä laitetaan pataan. Harmi vain, että vaikka tämä jatko-osa perustuukin ainakin jossain määrin Millerin sarjakuvaan “Xerxes”, niin Zack Snyderin ajatukset 300:n jatko-osasta olivat ikäänkuin tuomittuja epäonnistumaan 300: Imperiumin nousu (2014, 300: Rise of an Empire) elokuvan myötä. Olihan se kuitenkin “vain” jatko-osa.

Elokuvan juonesta on oikeastaan melko turhaa höpöttää, sillä se on ihan aikuisten oikeasti hidastettua veriorgiaa, johon on kyhätty juoni. Ohjaaja Noam Murro onkin todennäköisesti käsittänyt jotain väärin ohjatessaan ja leikatessaan tätä elokuvaa, sillä elokuva muodostuu loputtomasta veren roiskuttelusta (jota on enemmän kuin oikeastaan missä tahansa zombie-elokuvassa), sekä “slowmo:sta”, jota viljellään elokuvassa niin paljon, että sitä ei katsomatta usko. Kaiken kaikkiaan taistelut koostuvat ylenpalttisesta veren roiskuttelusta, hidastuksista ja niitä seuraavista nopeutuksista, joihin pitkästyy noin kahdessa minuutissa. Voitte vain kuvitella, mitä moinen touhu tekee yli puolitoistatuntiselle elokuvalle.

Visuaalisesti 300: Imperiumin nousu on ihan mukavaa katsottavaa, jos unohdetaan Murron toilailut hidastuksien kanssa. Eva Greenin Artemisia-hahmossakin on nähtävissä jonkinlaista katkeruutta ja vihaa, joka polkee elokuvaa eteenpäin, koska elokuvan päähenkilöä Themistoclesia näyttelevä Sullivan Stapleton ei siihen kertakaikkiaan kykene. Kun mukaan on raahattu vielä ensimmäisestä osasta puoliväkisin Lena Headey, sekä mm. David Wenham, niin heidänkin turhautuneiden katseiden välistä voidaan sanoa, että elokuva on enemmän epäonnistunut kuin onnistunut. Murro ja käsikirjoittajat kun eivät ole antaneet tilaa millekään muulle kuin Greenin tisseille, sekä pari minuuttia Xerxesille, joka on edelleen kaikessa kauheudessaan typerä hahmo.

300: Imperiumin nousu on turhanpäiväinen elokuva ja vielä turhanpäiväisempi jatko-osa, koska siinä ei ole mitään järkeä. Murron ajatuksia ja slowmo-tekniikkaa “ihastellessa” katsojalle jää väkisinkin mieleen se tosiasia, ettei Murrosta ole ainakaan toimintaohjaajaksi. Ehkä tuottajanakin häärinyt (käsikirjoituksen lisäksi) Zack Snyder on antautunut jo elokuvan casting-vaiheessa, sillä niin peikkomaisen huonolta koko elokuva lopulta vaikuttaa. Siinä kun ei ole tunnetta, siinä ei ole säkenöiviä näyttelijänsuorituksia ja sen teema on kuin putkijuoksu-pelistä repäisty touhukassi: täynnä halpaa kamaa, jolla ei ole mitään käyttöä.