Viikingit -Season 1

Vikings-nimisen televisiosarjan ensimmäinen kausi tuli kuin varkain televisiosta täräyttäen katsojan kuin liimattuna penkkiin heti opening themesta lähtien. Ruotsalainen muusikko Karin Dreijer Andersson (eli Fever Ray) täräyttää niin kovan aloitus-themen koko sarjalle kappaleellaan If I Had A Heart, ettei voi kuin mykistyä samalla kun miehet ja kirveet uppoavat tumman pimeään mereen. Kyllä: Vikings on juuri sitä mitä katsoja kaipaa: mystiikkaa, sotaa ja jopa osittain historiallista tarkkuutta, vaikkakin Ragnar Lothbrokin seikkailuista ei ilmeisesti juurikaan tiedetä. Se toki tiedetään, että hän on historiallinen henkilö, joskaan ei norjalainen, kuten tv-sarjasta voisi olettaa.

Oli miten oli, sillä Vikings on ihan oikeasti laadukas minisarja, joka tätä kirjoittaessa on saanut jo kolmannenkin kauden ja mikseipä saisi, sillä sarjan juoni, tunnelma ja näyttelijät ovat niin nerokkaita ja mystisiä, ettei ainakaan pohjoismaalainen katsoja voi olla pitämättä tästä sarjasta. Sarja siis perustuu jonnekin vuoden 800 jkr. tienoille, jossa otetaan rauhallinen katsaus viikinkien elämään ilman sotaa ja retkiä. Tutustutaan hahmoihin ja mietitään rauhassa tulevaa, jossa Travis Fimmelin (todennäköisesti uransa parhaassa roolissaan ikinä) hahmo Ragnar Lothbrok miettii syntyjä syviä ja että onko meren takana maita ryöstettäväksi. Tämähän täytyy selvittää vaikkakin Gabriel Byrnen näyttelemä päällikkö onkin asiasta toista mieltä. Syntyy henkinen ja fyysinen taistelu, joka päättyy rikkauksien löytymiseen meren toiselta puolelta, toisen tuhoon ja toisen uudestisyntymiseen erilaisena miehenä.

Kas kun Fimmelin hahmo Ragnar näkee kohtalon yksisilmäisenä Odinina, joka käyskentelee viikinkien uskomusten mukaisesti taistelukentällä noutamassa kaatuneita miehiä Valhallaan. Alun unenomainen toiminta ja metsässä käyskentely saakin mystisen otteen koko ykköskaudesta, jossa Fimmelin hahmo selvästi uskoo järkensä voimaan, sekä kohtaloon ja kunniaan. Tämä on jännittävää, sillä toisaalta Ragnar haluaa olla kapinallinen käskyjen rikkoja ja itsepäinen kunnian ja rikkauksien löytäjä ja toisaalta taas perinteitä ja lakeja kunnioittava viikinki. Katsoja näkeekin Ragnarissa paljon luonnonläheistä kosketusta ympäröivään maailmaan, sekä suden kaltaista katsetta vihollisiin ja kultaisiin tavoitteisiin. Katsokaa vaikka Fimmelin hahmon suden katsetta, kun hän kävelee kuningas Aellen hoviin ilmoittamaan olemassaolostaan! Se on pelottava, mystinen ja äärimmäisen määrätietoinen katse, jota lähes jokaisen ykköskauden jakson ohjaaja osaa käyttää hyväkseen.

Fimmeliä tukee myös erinomainen näyttelijäkaarti: Ragnarin veljeä, Rolloa, näyttelevä Clive Standen on Ragnarin vastapaino. Siinä missä Ragnar on viekas ja harkitsevainen, sekä aavistuksen introverttinen, on Standenin näyttelemä Rollo impulsiivinen, äkkipikainen ja suoraviivainen mies. Rollo toimii kuten ajattelee, mutta omaa samalla samanlaisen vastuuntunteen kuin muutkin viikingit. Ragnarin vaimoa näyttelevä Katheryn Winnick onnistuu myös omassa vähemmän riemukkaassa roolissaan erinomaisesti, eikä toinen sarjan vahva naisnäyttelijä Jessalyn Gilsig ole yhtään sen hullumpi. Myös jo maineikas (kai näin voi sanoa?) Skarsgårdin näyttelijäsuku saa taas uuden valovoimaisen tähden parrasvaloihin, sillä Flokia näyttelemä Gustaf Skarsgård on omassa roolissaan enemmän kuin mainio. Hänen hahmonsa muistuttaa minusta oletettavasti tarkoituksella viikinkien jumalaa Lokia tuoden sarjaan oman mausteikkaan lisänsä. Myös tahallista kontrastia sarjaan tuova George Blagden on mukaan kaapattuna munkkina oiva lisä koko sarjaan ja hän pääseekin loistamaan ensimmäisen tuotantokauden 8. episodissa tutkimalla hahmonsa suhdetta kristittyjen jumalaan samalla kun hän on viikinkien uskonnollisten menojen keskellä.

Muistan, kuinka Vikingsien ensimmäistä tuotantokautta mainostettiin sillä, että mukana heiluu Jouko Ahola. Voin teille kaikille kertoa, että Joukoa ei hirveästi ensimmäisellä kaudella näy, sillä hänen tehtäväkseen jää jälleen kerran perisuomalainen sivuroolin sivurooli muutaman vuorosanan kanssa. Sen takia tätä sarjaa ei kannata katsoa, vaan se todellinen syy on se, että Vikings osuu “trendi-harjan” huipulle, missä Game of Thrones kerää ansaitusti huippusuosiota. Vikings osuukin täsmälleen samaan saumaan kuin Game of Thrones, mutta lisää touhuun realistisuutta, arkipäiväistä ja likaista kuolemista, sekä puun takaa paistavaa mystisyyttä, jollaista ei välttämättä löydy Game of Thronesin maailmasta ihan niin paljoa. Vikingsissä on ikään kuin kyse hengen voitosta materiasta, sillä niin kiinnostavan syvälle sarjan ensimmäinen tuotantokausi onnistuu koskettamaan, että toinen ja tuleva kolmaskausi ovat meikäläiselle ainakin “must see”-kamaa.