Dallas Buyers Club

Empä olisi muutama vuosi sitten voinut sanoa että tulen pitämään Matthew McConaugheyn elokuvasta mutta näin sitä maailma ja ihmiset muuttuvat. Tositapahtumiin perustuva tarina Ron Woodroofista on ehkäpä kauimpana siitä genrestä missä olemme McConaughehyn tottuneet näkemään jaehkä juuri siksi tämä elokuva toimii niin pirun hyvin. Ei toki voida unohtaa myöskään sitä seikkaa että mies voitti vielä oscarin tästä suorituksesta. Eli toisin sanoen vuodesta 1985 alkaen kertova tositapahtumiin sijoittuva AIDS tarina on kaikessa kliseydessään hyvä elokuva joka nosti niin Mattheyn kuin sivuosa oscarin napanneen Jared Leton jälleen parrasvaloihin. Eikä myöskään sovi unohtaa elokuvan ohjaajaa Jean-Marc Valléeta jonka ote pysy vakaana lähes koko elokuvan keston.

Mutta mistä tässä elokuvassa oikein on siis kyse? Eletään siis syvällä Amerikan eteläosissa, tarkemmin sanottuna Dallasissa jossa McConaugheyn esitätmä Ron Woodrof pyörittää jos jonkinlaista vedonlyöntiä huijaten rahaa sieltä missä onnistuu, mutta lähinnä siis härkäratsastuksista. Mies on myös erittäin stereotyyppinen Dallasilainen ”cowboy” jonka miehisyys mitataan kaadetuissa naisissa ja juodussa viinan määrässä. Mies elää muutenkin aika rajua elämää mihin kuuluvat niin huumeet kuin satunnainen väkivalta. Tällainen elämäntyyli sattuu vain jossain vaiheessa törmäämään jonkinlaiseen seinään ja niinhän Ronillekin käy hieman yllättäen. Jatkuva sairastelu vie vuodepotilaaksi jonka seuraksena mieheltä otetaan verikoe josta lääkäri löytää AIDS tartunnan. Voitte kuvitella Ronin suhtautumista asiaan kun AIDS:a pidettiin lähinnä homojen sairautena 80-luvun amerikassa.

On raastavaa nähdä kuinka ennen niin villin ja miehisen miehen elämä lähtee syöksykierteeseen jonka loppu vaikuttaa hyvin melankoliselta. Kaverit hylkäävät, rahat loppuvat ja kun kaupan tekijäisiksi lääkäri antaa 3kk elinaikaa niin vähemmästäkin voi masennus hiipiä puseroon. Mutta Ronin halu elää herää aivan uuteen kukoistukseen ja mies sisuuntuneena alkaa etsimään tietoa sairaudesta ja varsinkin lääkityksestä. Suureksi hämmästykseksi mies huomaa kuinka lapsen kengissä, ja ennenkaikkea korruptoitunut amerikan terveydenhuolto on AIDS hoidon suhteen. Ohjaaja Vallée vie elokuvaa loisteliaasti eteenpäin näyttäen Ronin hiljattaisen sairauden etenemisen, mutta myös loisteliaan taistelun sitä vastaan. Matthew tekee suorastaan maagisen hyvän suorituksen Ronina ja ei voi kuin hattua nostaa miehelle. Miehen intensiteetti on suorastaan hengästyttävää, ja selviytyminen monta vuotta AIDS potilaana näyttää täysin uskottavalta.

Elokuvan toista pääosaa esittää hieman yllättäen rokkistara Jared Leto jonka suoritus transvenstiitti Rayonina on niin mieleenpainuva että hirvittää. Näiden kahden kemia on käsin kosketeltavaa ja erittäin uskottavaa. Myös sivuosissa esiintyvä Jennifer Garner vetävää osansa kunnialla Ronin lääkärinä ja tukijana. Elokuvan alku lupaa todella paljon ja tarina eteneekin erittäin jouheasti, mutta keskivaiheella tullaan jälleen niin monen elokuvan helmasyntiin eli seesteisyyteen. Elokuvan rullaavuus tökkii kovasti ja tuntuu että Ronia kuvataan lähes messiaana ja AIDS:n parantajana vaikka mies tekikin kaiken vain ansaitaakseen lisää rahaa. Tietynlainen nihilistisyys jää siis uupumaan mitä tällainen elokuva olisi ehdottomasti vaatinut. Mutta kaiken kaikkiaan Dallas Buyers Club on unohtumaton ja vankka elokuva 80-luvun amerikasta jaAIDS:n liittyvistä ennakkoluuloista. Elokuva lepää lähes kokonaan Mattheyn harteilla ha hyvä niin. Miehestä löytyy juuri sitä oikeaa karismaa ja otetta jota tämä rooli vaati.