World War Z

Zombie-elokuvien aalto ei näytä hiipumisen merkkejä kun Brad Pitt yhdessä ohjaaja Marc Fosterin kanssa tuo jälleen kankaille yhden selviytymistarinan, jossa maailman väkiluku ottaa jyrkän käänteen alaspäin elävien kuolleiden toimesta. Tosin tällä kertaa helvetinportit eivät ole auenneet, vaan tälle ilmiölle on lähdetty hakemaan tieteellistä sairauslähtökohtaa, eli niin sanottua pandemiaa, jonka leviäminen on niin julmaa ja nopeaa että puraisusta puraisijaksi kääntyminen kestää vain kymmenen sekuntia. Samoin nämä iho-ongelmaiset “möröt” ovat vaihteeksi todella nopeita 28 päivää myöhemmin tyyliin, joten vauhtia ja vaaratilanteita tulee varmasti riittämään pitkin elokuvaa. Tarinahan siis perustuu Max Brooksin apokalyptiseen kauhutarinaan, joka ilmestyi vuonna 2006. Itse en kirjaa ole lukenut mutta kuulemani mukaan elokuvalla ei loppupeleissä ole kirjan kanssa kauheasti tekemistä sillä elokuvakäsikirjoitusta oli rustaamassa niinDamon Lindelof kuin Matthew Michael Carnahan. 

Elokuvan liikkeelle lähtö on kuitenkin lähes henkeä salpaava. Näissä elokuvissa kun hienointa on aina se hetki kun paska osuu tuulettimeen ja katsoja oikein tuntee kuinka se piste mistä paluuta ei ole ohitetaan. Gerry Lane perheineen on kaupungin ytimessä melkoisessa ruuhkassa kun kummia alkaa tapahtumaan. Ensin jäterekka jyrää koko ruuhkasuman läpi ja heti perään alkaa hiljainen, mutta voimistuva ihmisten pakokauhu ja kaaos, jossa paetaan jotain tuntematonta uhkaa. Rauhallisen perheidylin rikkoutuminen ja kauheuden realisoituminen tekee Brad Pittin esittämästä Lanesta jälleen toiminnan miehen, joka ei jätä perhettään pulaan vaan tämä entinen yhdistyneiden kansakuntien leivissä työskennelleen tutkijan tekee kaikkensa pitääkseen itsensä ja perheensä elossa. Ei olekaan vaikea arvata, että YK tarvitsee Gerry Lanea jälleen palvelukseen, tällä kertaa panoksena on vain maailman pelastaminen. 

Episodimaisesti etenevä elokuva muistuttaa ajoin tietokonepeliä missä siirrytään tasolta toiselle, mutta toisaalta elokuva muistuttaa myös James Bond leffoja, missä siirrytään paikasta toiseen etsimään vastauksia. Tämäntyyppisissä apokalyptisissä tarinoissa ei koskaan voida olla varmoja ketkä henkilöt selviytyvät ja ketkä elävät ja niinhän sitä käy tässäkin teoksessa. Loistavasti rakennettu Zombie invaasio kokee kuitenkin ajoittain pieniä inflaation merkkejä kun jatkuva vaarantunne häviää ihmisten luomien turvasatamien johdosta. Välitöntä koko ihmiskunnan tuhoa ei siis tule tapahtumaan ja elokuvan punaisena lankanakin toimii lääkkeen löytäminen. Toisin kuin muissa Zombie-elokuvissa, niin tässä on edes jotain toivoa jonkinlaisesta pelastuksesta tai toipumisesta, ja se kieltämättä vähän syö tehoja tältä elokuvalta. Toisaalta se tekee tästä hieman erilaisen Zombie-elokuvan, jolloin koko asennoituminen on hieman erilaista. 

Mutta elokuvan yksi ehkä häiritsevimmistä piirteistä on verettömyys. Miten voidaan tehdä zombie-elokuva, jossa ei ole verta? Noh tietenkin sen takia että kun tuotantokustannukset nousivat uudelleen kuvatun lopun myötä taivaisiin niin lippuluukuille haluttiin myös perheen pienimmät katsojat. Tosin en voisi tätä suositella edes verenpuutteen takia aivan 12-vuotiaille, mutta toden totta tietty nihilistisyys ja aiheen tuoma raakuus tästä puuttuu. Kun vauhtia ja vaaratilanteita, sekä jotenkin painottomana massana etenevät zombiet tulee syliin, niin kyllä sellainen oikeasti ahdistava ja pakokauhun omainen fiilis väistämättä tulee. Kun pienikin erhe tai poikkeama suunnitelmissa voi johtaa kokonaisen kaupungin tai alueen täydelliseen romahtamiseen niin kyllä se nöyräksi vetää. Välillä nämä läheltäpiti tilanteet syövät vain toisiltaan tehoa sillä niitä tulee niin jatkuvalla syötöllä. 

World War Z suunniteltiin alunperin trilogiaksi ja se näkyy. Tässä elokuvassa päästään niin sanotusti hyvin vauhtiin mutta homma jää ikävästi puolitiehen kuin odottaen jatkoa. Jatko riippuu täysin tämän elokuvan menestyksestä joten jäämme innolla odottamaan miten jatkon käy. Toisaalta tämä toimii myös itsenäisenä teoksena koska silloin katsojalle jää se vääjämättömyys päällimäiseksi tunteeksi. Eli käsissämme on ihan mukiinmenevä apokalyptinen zombie rymistely, mutta liiat kompromissit syövät valitettavasti tehoja. Brad Pitt on mies paikallaan ja muut henkilöt ovat lähinnä statisteja, sillä Pitt tätä kantaa urhoollisesti aina loppuun saakka.