The Wolverine

Kun neljä vuotta sitten ensimmäinen yksistään Wolverinea käsitellyt elokuva tuli teattereihin, olin niin mehuissani, että en ehkä osannut käsitellä itse elokuvaa täysin puolueettomasti. Vuosien varrella sen huonot puolet ovat vain korostuneet, ja tällaisena vanhan liiton Marvel-fanina Wolverine the origin oli kaikin puolin puolivillainen aloitus tälle sarjakuvahistorian viilemmälle jätkälle. Jatko-osan tekeminen kesti neljä vuotta ja opittiinko siinä ajassa edellisen teoksen virheistä? Kyllä ja ei, sillä kun pääpainoa ei tarvitse uhrata hahmokehitykselle, niin itse tarina pääsee paljon enemmän lentoon. Mutta Hollywoodin perisynti “kaikille jotain” konsepti rokottaa tältä teokselta sen vaatimaa synkkyyttä, jota kuolemaa hakevan Loganin maailmaan olisi kaivattu paljon enemmän, sillä tämä elokuva jatkaa X-men 3:sen jälkeistä tarinaa, jossa mies rypee itsesäälissä tapettuaan rakastamansa Jeanin pelastaakseen maailman. 

Satoja Wolverine tarinoita lukeneena oikein toivoin että seuraava elokuva veisi tämän Kanadan mahtavimmat pulisongit omaavan sankarin itään, ja onnekseni elokuvan tekijät lukivat ajatukseni. Loganin jakaessa kansalaisoikeutta Kanadan peräkylässä hänen eteensä tupsahtaa pieneltä tytöltä näyttävä naikkonen, jonka vyöllä roikkuu samuraimiekka. Rila Fukushiman esittämä Yukio omaa hämmentävän suuret silmät, mutta naisen kovan kuoren alla sykkii oikeudenmukainen sydän ja hänen ja Loganin ystävyyssuhteesta tulee yksi elokuvan kantavista voimista. Mutta mitä ihmettä japanilainen nainen tekee Kanadan sydämessä, niin sitä valoittaa hieman elokuvan epilogina toimiva pätkä toisesta maailmansodasta. Logan kun on pitkän ja vaiherikkaan elämänsä aikana kerennyt osallistumaan ties kuinka moniin sotiin, niin ei ole vaikeata arvata että mies eksyi Japaniin 40-luvulla. Kuin kohtalon ironiaa, mies sattuu olemaan Nagasakissa tuona kohtalokkaana päivänä ja kaiken lisäksi hän pelastaa siellä yhden vangitsijansa, nuoren Yashidan ydinpommilta polttaen “hieman” omaa lihaansa. Yashidan suureksi hämmästyksesksi tämä länsimaalainen kuitenkin paranee hänen silmiensä edessä ja mies jää tietenkin ikuiseen kiitollisuuden velkaan Loganille. 

Vuosikymmeniä myöhemmin Yashida on kuolemassa vanhuuteen ja haluaa palkita Loganin, ja näin Kanadaan lähetetty Yukio saa houkuteltua Loganin Tokioon  hyvästelemään vanhan ystävänsä. Matkasta ei kuitenkaan tule ihan sellainen kuin Logan kuvitteli, vaan mies tulee kohtaamaan megaluokan kusetuksen ja Japanin mahtavan mafian, Yakuzan. Yashida kun on saanut luotua Japanin mahtavimman elektroniikka yrityksen, jonka seuraajan pallista käydään armotonta vääntöä hänen poikansa Shingenin ja pojantyttären Marikon välillä. Jos vähääkään on Wolverine-sarjakuvia lukenut, niin ei ole vaikea arvata että Logan ihastuu ennenpitkää Marikoon ja näin samalla sekaantuu perheen sisäiseen valtataisteluun. Samalla Logan tulee tajunneeksi että hänen kuolemattomuutensa ei olekaan ihan kiveen hakattua. Mutta kuten kaikki tiedämme, Wolverine on kaikkein vaarallisimmillaan silloin kun hän on haavoittunut. Logan joutuu siis taistelemaan menneisyytensä haamuja ja omaa rappenevaa kehoaan vastaan samalla kun Yakuza käy päälle kuin yleinen syyttäjä. 

Ohjaaja James Mangold on luonut yhdessä käsikirjoittajien kanssa hyvin mielenkiintoisen tarinan, joka mukailee sarjakuvalehtien tarinoita, ja esittelee meille jälleen maagisen kauniin Tokion kaikkine valoineen ja teknologioineen. Mangoldin edelliset elokuvat ovat ehkä enemmän olleet draamaan päin kallellaan ja se näkyy tässä teoksessa erittäin positiivisessa valossa. Tarinaa rytmitetään mielestäni erittäin onnistuneesti niin että toimintaa ei viljellä aivan yli äyräiden. Toki kääntöpuolena itse toiminta ei ehkä ole ihan niin dynaamista, mutta itse en nähnyt sen ainkaan haittaavan menoa. Wolverine pääsee näyttämään taistelijan luonteensa ja porukkaa tippuu kuin heinää kun kuusi kynttä viiltää ilmaa hirveällä intensiteetillä. Ainoastaan verettömyys jälleen hieman häiritsee sillä melkoista kebabia wolverine kynsillään kyllä tekee vastustajistaan. Elokuva sisältää myös tarvittavat yllättävät juonenkäänteet ja uskollisuuden Marvelille, joten ei tästä voi olla pitämättä. Tarina muutenkin pysyy kasassa paremmin kuin edellisessä teoksessa joten loppupeleissä käsissämme on ihan toimiva sarjakuvafilmatisointi, joka jälleen nostaa Hugh Jackmanin olemusta Loganina ja viitoittaa tietä seuraavalla X-men elokuvalle.