Evil Dead 

Evil Dead: elokuvan tittelinä varmasti miltei jokaiselle puhutteleva, sillä olihan Sam Raimin Evil Dead vuonna 1981 jotain aivan eriskummallisen pelottavaa ja hauskaa katsottavaa, kun Bruce Campbell riehui moottorisahan kanssa. “Viimeinkin” kuitenkin remake lävähti ruutuun. Hanke, joka oli tekeillä varmaan monen ajatuksissa vuosikausia ja jota omalla tavallaan odotettiin kauhulla. No, nyt se on täällä ja se on väistämättä erittäin mielenkiintoinen elokuva monenkin asian takia.

A: Vuonna 2013 tehdyn Evil Deadin ohjaajana esiintyy ensimmäisessä kokopitkässä elokuvassaan Fede Alvarez. Ai kuka? No Fede Alvarez on se hemmo, jonka lyhytelokuva Panic Attack!:ia on katsottu Youtubessa yli 7 miljoonaa kertaa. Ja tämä viisiminuuttinen pätkä ei todellakaan ole mikään heikko lyhytelokuva. Niinpä onkin hienoa, että Montevideosta kotoisin Fede Alvarez tekee esikoisensa sellaisesta elokuvasta, jonka remake on tuomittu monen ajatuksissa epäonnistumaan. Alvarez ottaakin paineista ronskisti kiinni ja antaa palaa: Evil Dead vuonna 2013 ei ole heikko elokuva.

B: Onko vanhasta Evil Deadista mitään jäljellä? Onko se vain suora remake ilman sen kummempia kikkailuja, jossa vanhat savelta näyttäneet efektit on korvattu tietokoneaikauden ihmeillä? No, koska alkuperäisestä elokuvasta on yli 30 vuotta aikaa, on pakko todeta, että vastaus on selkeä “sekä että”. Elokuvan pääsynopsis on sama kuin ennenkin ja asiat tapahtuvat ennalta-arvattavissa, mutta tunnelma on verinen, verisempi ja verisin kuin varmaan ikinä ennen. Goren faneille ja eräänlaisen Manaajan ystäville elokuva on taattua kauraa, joka kannattaa käydä katsomassa elokuvateatterin pimeydessä pehmeiden penkkien syleillessä. Sekopäille tämä voisi toimia jopa treffielokuvana siinä mielessä, että jos tyttö ei elokuvan jälkeen ole valmis syöttämään miespuolista treffikumppaniaan möröille, niin milloin sitten?

C: Löydetäänkö vanha tunnelma takaisin? No tavallaan löydetään, koska Evil Dead marssittaa ruutuun tuntemattomia nuoria näyttelijöitä, jotka suoriutuvat tästä verihassuttelusta oikein mallikkaasti. Kellarissa on kissojen raatoja haisemassa, yksi avaa väärän kirjan, yksi kolkuttelee kellarin salvatun luukun kettinkejä ja toinen leikkii sähköisellä lihasahalla ja kolmas tutkii naamaansa lasinpalalla. “Ennalta-arvattavaa!”, saattaa huutaa joku kyyninen kauhuelokuviin kyllästynyt tosimies, mutta tässä elokuvassa tietynlainen gore ja pahuuden manaus menevät jo asteen uudelle tasolle. Enää ei puristeta tiukasti ristiä ja toivota jumalallista väliintuloa, koska sitä ei ole tulossa. On vain kärsimystä, pelkoa, verta ja perkeleellisesti huutoa, jossa tuskaa jaetaan kirjaimellisesti aivan uusilla leveleillä. Minusta tämä uusin Evil Dead onkin katsottava pätkä varsinkin jos unohtaa tuijottavansa tökerösti pääsynopsiksen ryöväävää remakea.