Junakytät

Vuonna 1992 Wesley Snipes ja Woody Harrelson tekivät yhdessä komedian nimeltä White Men Can’t Jump, joka nousi jonkinasteiseksi menestykseksi. Oli selvää, että kun tälläinen parivaljakko oli lopulta löydetty, niin jatkoa oli tulossa. Tosin elokuvan nimi ei ollut White Men Can’t Jump 2, vaan Junakytät (Money Train, 1995), joka valitettavasti ei ollut ihan niin hyvä elokuva kuin kaksikon aikaisempi elokuva. Veljekset ovat kuitenkin Joseph Rubenin elokuvassa käsikirjoitettuja veljeksiä (jep, oikeasti…) ja läppä toimii lähes samaan tapaan kuin aiemmassa hassuttelussa, mutta tällä kertaa sekaan sotketaan vähän rikoksia ja poliisityötä, sekä tietenkin nuori Jennifer Lopez, jonka kanssa Wesley Snipes sitten köyrii pimeässä huoneessa. Wohoo!

Todellisuudessa Junakytät on halvan budjetin toimintakomedia, joka ei anna minkäänlaisia naurunaiheita ainakaan nykypäivän vaativalle katsojalle. Junakytät ei kuitenkaan tarjoile mitään pieruhuumoria, vaan pikemminkin suhteellisen tragikoomisen esityksen kahdesta veljeksestä (Snipes ja Harrelson ellei tämä ollut jo selvää), jotka toimivat metron junakyttinä yrittäen saada taskuvarkaita ja Chris Cooperin näyttelemää tuhopolttajaa kiinni. Kun hommaan vielä liittyy toisen veljen pelihimo ja rahantarve ja muutamia miljoonia käteistä kuljettava Money Train, on käsissä tietenkin oikeutta ja rosvousta “hyvän” takia. Money Trainin rahojen ryövääminen kun oikeutetaan sillä, että Robert Blaken näyttelemä johtaja on mulkku ja sitä vartioivat miehet suurin piirtein sikapossuja.

Miten sitten näyttelijät selviytyvät tässä 90-luvun puolivälin hassuttelussa? No itse asiassa suhteellisen hyvin, sillä Wesley Snipesin ja Woody Harrelsonin keskinäinen kemia toimii erinomaisesti ja miesten välinen näytteleminen tuntuu suhteellisen luonnolliselta ilman mitään sen kummempia kommerverkkejä. Mukana peuhaava Jennifer Lopez on puolestaan hieman irtonaisempi ja salaperäisempi tapaus kuin Snipes tai Harrelson, ja sivurooleissa nähtävät Robert Blake ja Chris Cooper ovat vähän kuin suuri vitsi: kuka tahansa voisi hoitaa tälläiset roolit.

Loppujen lopuksi Junakytät perustavanlaatuinen toimintakomedia, jollaiseen on tällä kertaa saatiin ihan toimiva parivaljakko. Snipes ja Harrelson hoitavatkin homman varsin tyylikkäästi ja tyylipuhtaasti, mutta minkäänlaiseen henkseleiden paukutteluun ei Rubenilla kuitenkaan aihetta ole. Junakytät on kuitenkin selkeästi kerran katsottava “katso ja unohda”-elokuva, jollaista ei välttämättä halua omassa elokuvahyllyssään säilyttää. Ysäritoiminnan ja kyseisten näyttelijöiden ystäville elokuva voi sentään jotain tarjota. Pääseväthän ainakin Harrelson ja Snipes esittämään elokuvassa juopunutta henkilöä kaiken sen vastuuttomuuden ja vastuullisuuden keskellä.