Ted

Kun ensimmäisen kerran näin trailerin, jossa Mark Wahlberg seikkailee päihteitä vetävän teddy-karhun kanssa, olin vakuuttunut siitä, että Seth MacFarlane on viimeinkin tehnyt jotain hauskaa  valkokankaalle asti. MacFarlane oli toki jo tuttu Family Guyn ja roastien kautta, mutta nyt näytti viimeinkin siltä, että valkokankaalle saadaan jotain uutta ja raikasta komediaa, joka on yksinkertaisesti pakko nähdä. No, en sentään teatteriin asti kerinnyt katsomaan tätä suhteellisen heikkotasoiseksi jäävää elokuvaa, sillä Tedille käy kuten monille muillekin komedioille: parhaat vitsit kerrotaan trailerissa.

Näin jälkikäteen ajateltuna on vaikea käsittää sitä tosiasiaa, kuinka hulvattomaksi ajateltu elokuva onkin vain kasa jotain vanhaa uudessa muotissa. Tällä kertaa uusi muotti ei todellakaan purista paskasta timanttia, vaan asialle käy itseasiassa päinvastoin. Vaikka Flash Gordon onkin elokuvan kovinta antia, niin en voi silti olla ajattelematta sitä tosiasiaa, että tämänkaltaisia ideoita (vitsejä) on nähty jo usein, eikä eläväksi muuttunut nalle ole kokopitkässä elokuvassa se tarpeeksi pitkälle kantava voima. Yksinkertaistettuna Seth MacFarlanen Ted on liian yksioikoinen ja yksipuolinen hahmo: siinä ei ole sellaista ulottuvuutta, mitä pitäisi hyvällä hahmolla olla. Kaikki kun on nähty jo periaatteessa jo trailerissa.

Toisaalta ei siinä mitään… Seth MacFarlane on oikeasti hauska mies ja hänen ääninäyttelemän nallen jutuista lähteävät luonnollisesti elokuvan parhaat vitsit. Se ei vaan kanna tarpeeksi pitkälle kun vieressä istuu Mark Wahlberg, joka kaipaa väistämättä rinnalleen jotain eläväistä ja hauskaa tapausta (kuten Will Ferrell), joka on täysin päinvastainen tapaus kuin Mark Wahlberg, tuskaisten thrillerien ja toimintaelokuvien tähti. Mukana roikkuu vielä kaunis Mila Kunis, muttei hänen arvonsa ainakaan tällä elokuvalla parane, sillä hänelle jää niin selkeä sivurooli koko touhussa, että olisi käytännössä ihan sama, että kuka Milan tilalla näyttelisi.

Kaiken kaikkiaan MacFarlanen elokuva on väistämättä pettymys, sillä odotin Tedin olevan jotain mystisen hauskaa ja kirvelevän humoristista. Sen sijaan näin aikuiseksi kasvavan Mark Wahlbergin leikkivän kotia Mila Kunisin kanssa ja vierellä suloisen nallekarhun ryyppäämässä yhdessä huorien kanssa. Hauskaa? Ehkä jossain kontekstissa, mutta hauskaa 106 minuutin ajan? Ei minusta; Ted onkin ehkä yksi vuoden 2012 pahimmista pettymyksistä, vaikkei Ted mitään ylimaallista kuraa ollutkaan.