Dredd 3D

Vuonna 1995 se räjähti: sarjakuvista tuttu Judge Dredd teki esiintulon valkokankaalle Sylvester Stallonen esittämänä. Kaikki näytti hyvältä: Stallonen näytti Dreddiltä kypärä päässä ja maailma tuntui sopivan rosoiselta. Mutta Danny Cannonin elokuvan jälkeen mikään ei ollutkaan sitten hyvin: Stallone oli tehnyt pyhäinhäväistyksen ja riisunut kypärän päästään ja koko maailma näytti liian pehmoiselta ollakseen totta ja tarpeeksi hyvä. Niinpä vuonna 1995 tehty Judge Dredd jätti taaksensa paljon pettyneitä Dredd-faneja ja vain toivon paremmasta, jota ei koskaan tapahtunut.

Kunnes tuli Dredd 3D:n traileri Youtubeen. Katselin sitä täysin lamautuneena innostuksesta: La Roux siivitti alkutahdit, Karl Urban lopputahdit sanoen:

“Ma-Ma is not the law… I am the law.”

Olin vakuuttunut. Vakuuttunut siitä, että nyt Dredd olisi oikeasti korjattu ja nostettu sille tasolle, jolle se kuuluisi ja vakuuttunut siitä, että Karl Urban ei riisuisi Dreddin kypärää pois päästään. Olin molemmissa ajatuksissani oikeassa. Siitäkin huolimatta, että Finnkino ei tätä elokuvaa tuo elokuvateattereihin, niin Dredd 3D on äärimmäisen kova toimintascifi, joka ammentaa voimansa sarjakuvista ja todellisesta tinkimättömyydestä, jota koko elokuva sisältää räjähtävään loppuunsa saakka.

Dredd 3D kertoo tarinan huumekuningattaresta (ilkeä Lena Headey), joka hallitsee täydellisesti yhtä Mega Cityn korttelia. Paikalle tulevat sattumalta Dredd (Urban) ja tuomarikokelas Anderson (kyllä, sarjakuvista tuttu Judge Anderson) Olivia Thirlbyn näyttelemänä. Siitä alkaa todellinen K-18-ottelu, jossa vihaa ja ankaraa tuomitsemista ei paljoa säästellä. Elokuva muistuttaa hieman vuonna 2011 valmistunutta The Raidia, mutta tarkkasilmäisimmät Dredd-fanit huomaavat varmasti elokuvasta sellaisia elementtejä, joita on ollut sarjakuvissa. Kuka muu kuin fani esimerkiksi huomaisi korttelin seinällä olevan “Chopper”-tagin, joka on otettu suoraan eräästä Dredd-sarjakuvasta?

Elokuvan näyttelijätkin ovat kovassa iskussa, sillä pääosassa oleva Karl Urban on yhtä tyly hahmo kuin sarjakuvien esikuvansa. Tinkimätön lain puolustaja, muttei kuitenkaan mikään supermies. Kypärää Urban ei riisu kertaakaan elokuvassa pois ja hänen kasvojaan ei siis näytetä missään vaiheessa kokonaisuudessaan. Sen sijaan Olivia Thirlby esiintyy ilman kypärää, kuten sarjakuvissa ja homma alkaa näyttämään melkoisen brutaalilta touhulta, kun Lena Headey suorastaan tirskuu vihaa ja raivoa omassa pahisroolissaan.

Mitään ei todellakaan anneta Dredd 3D:ssä anteeksi ja se on vain hyvä asia. Samaan hengenvetoon on myös todettava, että kerrankin 3D oikeasti toimii tässä elokuvassa. Vesipisarat ja lasin sirpaleet kimaltelevat kun 3D:stä otetaan kerrankin järkevästi kaikki irti. Taitavasti hidastetut kohtaukset tuovat elokuvaan lisää näyttävyyttä ja tunnelmaa, kun elokuvan superhuume hidastaa aikaa 1/10 osaan. Samalla toiminta raikaa ja pyssyt paukkuvat niin, että kerroksien väliset seinät muuttuvat tomuksi. Voiko Dredd-elokuvalta enempää edes pyytää?

On sääli, että Dredd 3D ei ole menestynyt maailmalla, eikä tule varmaankaan menestymään Suomessakaan, kun ei ole edes elokuvateattereihin tulossa. Vaikka elokuva ei olekaan kerännyt mittavia rahoja, on silti todettava, että Dredd 3D on yksi vuoden 2012 parhaimmista sarjakuvafilmatisoinneista ja toimintapläjäyksistä. Räjähdyksiä, ammuntaa ja tinkimätöntä K-18-tohinaa tarjoava elokuva on ehdottomasti katsomisen arvoinen tapaus.