Underworld: Awakening

Jos joku luuli että Kate Beckinsale olisi heittänyt nahka-asun naulaan tai muuten vaan siirtynyt iälleen sopivampiin rooleihin niin vielä mitä, sillä neljänkymmenen rajapyykkiä vinhasti lähestyvä brittikaunotar pistää vain isompaa vaihdetta silmään ja ihmissusien päitä jonoon. On melkein ilo nähdä Kate vielä kerran tämän saagan pääosassa, sillä totta puhuen kolmas osa menneine juonineen ja halvan kopion Rhona Mitran johdolla ei vain oikein toiminut, vaikka ihan pätevää menoa olikin. Underworldin neljäs osa lähteekin liikkeelle vanhoista takaumista ja ruudulle heitetään tuttuja hahmoja aina ensimmäisestä elokuvasta alkaen. Mutta tästä seuraakin se tvisti, että nyt ei poukkoillakkaan nykyisyydessä, vaan lähitulevaisuudessa, jossa vampyyrien ja ihmissusien olemassaolo on vaakalaudalla. Katen, eli Selenen ei kuitenkaan tarvitse himmailla paljoa ihmisten läsnäollessa sillä vampyyrien olemassaolo on kaikkien tiedossa, mutta siinä ihmiset menevätkin vikaan kun kuvittelevat Selenen olevan vain yksi pahainen verenimijä. 

En tarkalleen muista mistä Selene sai jopa vampyyriksi luokiteltuna supervoimat, mutta vanhojen “oikeiden” vampyyrien verenjuomisella saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa, ja tietenkin sillä, että Selene kuului aikanaan tähän ihmissusia työkseen metsästäviin “Death Dealers”-klaaniin josta koulutettiin melkoisia tappokoneita. Tämäkin teos oli tehty 3D-muotoon, mutta Suomen teatterit päättivät jättää koko teoksen julkaisematta niin sinilevyltä katsottuna pääsi onneksi perinteisen kaksiulotteisen kuvan pariin. Tämä on siinäkin mielessä hyvä että yli puolet elokuvasta tapahtuu niin pimeässä, että 3D olisi varmasti haitannut havaitsemista. Mutta entäs se juoni ja itse elokuva? 

Noh, kuten muistamme niin Selenen rakas Michaelhan oli ensimmäinen vampyyri-ihmissusi hybridi, joka oli siis immuuni kummankin lajin heikkouksille, mutta kuinkas ollakaan mies halutaan pois päiväjärjestyksestä ja pienimuotoisen hyökkäyksen johdosta sekä Selene että Michael valuvat meren pohjaan toisiaan kädestä pitäen. Selene herää laboratoriosta 12 vuotta myöhemmin ja tajuaa että Michaelia ei näy mailla eikä halmeilla. Sensijaan Selene törmää pieneen, tyttöön jolla alkaa ilmetä outoja oireita ja hyvin hämmentäviä kykyjä. Laboratorion työntekijät huomaavatkin että täysveristä vampyyria ei pidetäkään lukkojen takana ihan niin helpolla. Tästä seuraakin perinteinen pako-ajojahti-juonittelua-taistelu-loppuskenaario, jonka eritteleminen olisi aika turhaa. Elokuva on jopa hämmentävän ennalta-arvattava, ja ainoastaan muutama käännekohta herättää katsojan tähän päivään. 

Underworld Awekening yrittää kovasti olla nimensä mukainen sähköstartti tälle saagalle, mutta käynnistys pätkii ja tulpat ovat märät. Hienoja tehosteita ja Selenen maagista taistelua kyllä näytetään enemmän kuin tarpeeksi ja kun vauhti on tapissa koko elokuvan niin katsoja ei kerkeä ihmettelemään röllipeikon kokoisia juoniaukkoja itse teoksessa. Huomionarvoista hienojen tehosteiden ja vauhdikkaan taistelukoreografian lisäksi esille voidaan nostaa lähes talon romahduttava ääniraita, sillä muutamissa kohtauksissa tanner tämisee nimittäin niin paljon, että naapurin koiratkin karkasivat metsään. Muuten tämä on aivan samanlaista huitomista kuin muutkin tämän genren elokuvat, eli hirveästi toimintaa ilman juonta. Harmi sinällään sillä kyllä Kate näytellä osaisi. Tämäkin teos makaa yksistään hänen harteillaan sekä osittain nuorta Eveä näyttelevän India Eisleyn, mutta muuten kaikki ovat vain statisteja. Pisteet tulevat yksistään Katen asusta ja rehellisestä R-luokan toiminnasta sillä sitä ei ole koskaan liikaa.