The Girl with the Dragon Tattoo

Jos jossain päin maailmaa tehdään oikein hyvä elokuva, joka on menestys lippuluukuilla ja josta media jaksaa kirjoittaa juttuja juttujen perään, niin silloin Hollywoodkin kiinnostuu. Tällä kertaa tämän kohtalon sai tuntea Niels Arden Oplevin ohjaama elokuva Miehet jotka vihaavat naisia (Män som hatar kvinnor), joka perustuu Stieg Larssonin kirjaan. Rehellisesti sanoen ei ollut mikään ihme, että Hollywood päätyi tekemään näin nopeasti tästä elokuvasta remakea oikeastaan vain muokaten aavistuksen juonta, sekä vaihtamalla kaikki näyttelijät. Muuten melkein miljöötä myöten kaikki pysyy samana tässä vuonna 2011 valmistuneessa elokuvassa, The Girl with the Dragon Tattoo, jonka ohjasi itse synkkien thrillerien maestro David Fincher.

The Girl with the Dragon Tattoo pyöri monen mielessä jo ennen ilmestymistään: voisiko Hollywood tehdä jotain uutta ja mullistavaa ja tarjota remakessaan jotain uutta ja ihmeellistä. Traileri lupasi paljon: käsissä olisi aito “pahan mielen jouluelokuva”, eikä se alkuperäiseen elokuvaan verrattaessa ole mikään ihme. Niinpä ajattelin käydä tämän elokuvan läpi vain vertaillen tätä elokuvaa alkuperäiseen elokuvaan, koska uskoisin monen jo nähneen tämän loistavan ruotsalaiselokuvan.

David Fincher vs. Niels Arden Oplev

Ohjaajia on oikeastaan turha vertailla, sillä molemmat ohjaajat tekevät varmaakin varmempaa työtä. Tosin Oplev saa ruotsalaisnäyttelijöistä hieman enemmän tunnetta esiin kuin Fincher, jota painaa varmasti Hollywoodin ankara lasti, jossa luonnerooliin syventymistä miltei kaihdetaan kuin ruttoa. Joka tapauksessa Fincher on tämänkaltaisissa elokuvissa kuin kotonaan ja onkin mielenkiintoista nähdä Fincher jälleen tekemässä kirjaimellisesti “pahan mielen” elokuvaa.

Daniel Craig vs. Michael Nyqvist

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että Michael Nyqvist on parempi Mikael Blomkvist kuin Daniel Craig. Vaikka Craig näyttää kaikelta muulta kuin James Bondilta, niin silti miehen eleistä ja yleisestä olemuksesta puuttuu jotain sellaista, mitä Nyqvistilla oli. Muutenkin siinä missä Nyqvist seisoo tukevasti tapahtumien keskipisteessä, niin Craig ikään kuin seuraa kaikkea sivusta. Mies on masentunut (kuten kuuluukin olla), mutta osittainen apaattisuus tarttuu myös katsojaan ja sitä myöten elokuvan tunnelmaan.

Rooney Mara vs. Noomi Rapace

Elokuvien tärkeimmän hahmon tittelit ovat menneet molemminpuolin erittäin osaaville näyttelijöille. Lisbethin rooli on erittäin fyysinen ja haastava, sillä vahvasti defensiivinen nuori nainen vihaa lähtökohtaisesti melkein kaikkea. Vaikka roolihahmot näyttävät fyysisesti hieman erilaisilta, niin tunnepuolelta molemmat pursuavat vihaa yhteiskuntaa ja vääryyttä kohtaan. Mara tekee omassa roolityössään erittäin vakuuttavaa työtä ja ainoa ero Rapacen rooliin Maralla on siinä, että hänen hahmonsa on ehkä aavistuksen inhimillisempi puolustautuen aavistuksen vähemmän ympäröivältä maailmalta.

Christopher Plummer vs. Sven-Bertil Taube

Molemmat miehet onnistuvat elokuvissaan hyvin, mutta on selkeästi sanottava, että Christopher Plummerilla on sellainen karisma ja olemus, että sitä on hyvin vaikea voittaa. Plummer tekee elokuvassa muutenkin vakuuttavaa työtä ja pesee esimerkiksi Craigin mennen tullen.

Stellan Skarsgård vs. Peter Haber

Olen aina pitänyt Skarsgårdista ja hänen näyttelemisestään, eikä hän itseasiassa epäonnistu nytkään. Silti Peter Haber on aavistuksen parempi ruotsalaisversiossa, sillä hän ajautuu niin paljon sivuun omalta mukavuusalueeltaan, jossa hänet on totuttu näkemään (Beck-elokuvat). Haber tekeekin elokuvassa pirullisen hyvän roolisuorituksen, eikä Skarsgård seuraa kovinkaan kaukana perässä.

Tarina?

Tarina on pieniä vivahteita lukuunottamatta täysin sama kuin alkuperäisessä elokuvassa. Minusta tuntui siltä, että osin jopa miljöökin on sama kuin alkuperäisessä elokuvassa, mutta tästä en tietenkään voi olla mitenkään varma.

Tunnelma?

Ehdottomasti ruotsalainen versio on ahdistavampi ja apaattisempi. Siinä missä Fincherin versio yrittää hieman värittää elokuvaa kuvauksellisti, se epäonnistuu osittain näyttelijöiden kanssa. Vaikka esimerkiksi Yorick van Wageningen tekee lähes täydellisen sian roolin elokuvassa, niin se tuntuu siltikin vain kopiolta. Remake on ehkä The Girl with the Dragon Tattoon suurin synti ja siitä taakasta on vaikea päästä eroon.

Tuomio?

The Girl with the Dragon Tattoo on hyvä elokuva, muttei kuitenkaan ihan alkuperäiselokuvan kaltainen klassikko. Se ei itseasiassa tuo ensimmäisen elokuvan katsoneelle mitään uutta tai mullistavaa: vain sen saman ahdistuksen tunteen, jota on yritetty sävyttää hieman erilaisilla sivuvivahteilla. Huono elokuva The Girl with the Dragon Tattoo ei missään tapauksessa ole, mutta jotain siitä puuttuu, mitä on ruotsalaisessa versiossa.