The Thing

Miksi aina pitää mennä sörkkimään vanhoja klassikoita?! Okei, hieman kun rauhoitutaan, niin tällä kertaa yllättäen ei kyseessä olekaan remake vaan pikemminkin esiosa, jossa yritetään valoittaa tapahtumia ennen The Thing(1982) elokuvan tapahtumia, mutta verrattaen huonolla menestyksellä. Sillä vaikka kuinka tätä asiaa kääntelisi ohjaajien ja tuottajien silmissä mihin suuntaan vaan, niin kyllähän tästä haisee se Hollywoodin lanseeraama re-make, jossa vanha asia yritetään tehdä teknisesti paremmin nykyajan välineillä, mutta heikommilla näyttelijöillä ja juonella. Kaikki kunnia kuitenkin yrityksestä, sillä tämä elokuva sentään edustaa sitä parempaa päätä mitä näistä virityksistä on aikaisemmin nähty. 

Eli jälleen ollaan etelänapamantereella tutkimusryhmän parakeissa kunnes ihmisen pohjaton uteliaisuus ja huono onni ottavat hommat haltuun ja merkillisiä asioita alkaa taas tapahtumaan. Elokuva onkin selkeästi suunnattu ihmisille, jotka eivät ole ehkä alkuperäistä nähneet, ja ne jotka ovatkin, niin tekijät toivovat että he olisivat unohtaneet sen jollain tasolla. Sillä koko tämän elokuvan sapluuna on lähes 1:1 vanhan teoksen kanssa. Ainoana erotuksena ehkä se, että Kurt Russelin partainen naama on vaihtunut kauniimman edustajan Mary Elizabeth Winstediin ja naivit tutkijat puhuvat norjaa englannin sijaan. Näyttelijöistä sen verran täytyy mainita, että vaikka miehet ovatkin hieman tuntemattomampia, niin hyvin he rooleihinsa istuvat, ja loppupeleissä väki harvenee sitä vauhtia elokuvan aikana, että ei heihin sen syvempää kontaktia pääse missään vaiheessa muodostumaan. 

Tämä elokuva siis valoittaa sen miten norjalaisryhmä saa käsiinsä ulkoavaruudesta tulleen organismin, ja miten alkuperäisessä elokuvassa nähdyt ruumiit muodostuvat tälle asemalle. Joten yksi suuri yllättävyyden aspekti on jotenkin härskisti kastroitu, ja ainakin vanhemmalle katsojaväelle jää vain nähtäväksi kuinka uusi ohjaajalupaus, hollantilainen Heijningen Jr. selviytyy tästä klassikosta kuivin jaloin. Se täytyy toki myöntää että aivan metsään ei tällä teoksella mennä, vaan tunnelma ja tehosteet ovat hyvin uskollisia genrelle, ja varsinkin aihetta tietämättömille jännitys pysyy ylhäällä lähes loppuun saakka. Myös itse henkilöt käyttäytyvät suhteellisen loogisesti heille annetuissa tehtävissään eikä CGI:kään pistä silmään mitenkään häiritsevästi. Positiivisen vivahduksen näyttelemisestä antavat naispääosan lisäksi aseman johtajaa esittävä Ulrich Thomsen, sekä Oz sarjasta tuttuAdewale Akinnuoye-Agbaje. 

The Thingin uudelleen viritetty esi-osa jaksaa kuitenkin kantaa itsensä kaikesta huolimatta loppuun, joka yhdistää tämän ja vanhemman teoksen toisiinsa lähes saumattomasti. Mitään suuria yllätyksiä tämä ei kuitenkaan tarjoa, mutta oli hienoa nähdä että näin hyvää ideaa ei oltu aivan kokonaan pilattu, ja tehosteet olivat hyvinkin uskollisia vanhalle teokselle jolloin ikäraja ollaan saatu pidettyä tarvittavan korkealla. Eli gorea ja ällöttäviä mutaatioita nähdään aivan koko rahan edestä. Mary Winstead yrittää kovasti tässä ottaa uutta naissankarin osaa Weaverin, Beckinsalen ja Jovovichin rinnalle, ja ilman sarvia ja hampaita voisin sanoa naisen onnistuneen tässä hyvin. Toivottavasti näemme vielä tämän naisen vastaavissa rooleissa, ja myös ohjaaja Heijningille soisin isompia ja erilaisempia projekteja, sillä tällä ohjaajalla on kyllä hyvä tatsi. Käsissä on siis kiva uudelleen”jäähdyttely” vanhalle klassikolle, joka ei varsinaisesti pilaa, mutta ei parannkakaan mitään.