The Mechanic

Olen aina pitänyt palkkamurhaajista kertovista elokuvista, mutta kun brittien oma kaljupää mätkijä esittää ties kuinka monennen kerran petetyksi tullutta ammattilaista, niin ei voi kuin ihmetellä, että eikö tämä mies ymmärrä joskus vaihtaa genreä, tai edes roolitusta. Ei sillä etteikö Statham olisi erittääin loistava muutamissa niissä elokuvissa missä ammattina on toisten tappaminen, mutta jos mies ei halua itselleen Damme/Seagal kohtaloa tai ex-CIA/Marine/Poliisi/FBI/Sheriffi kohtaloa niin jotain muutakin olisi tehtävä. Tosin positiivisena puolena mainittakoon, että Statham saa tehtyä näistä toimintapätkistään lähes aina A-sarjan leffoja hyvillä tuotantoarvoilla, ja nytkin ohjaajana hyörii niinkin kova action-guru kuin Simon West. 

Toisekseen tämäkin teos osoittautui remakeksi, ja tämäkin puoli alkaa pikkuhiljaa huolestuttamaan Hollywoodissa. Tosin alkuperäinen elokuva tuli jo vuonna 1972, jonka pääosissa heilui lähes yhtä monen ilmeen ihmeCharles “rusinanaama” Bronson. Alkuperäistä näkemättömälle on vaikea lähteä vertailemaan, joten pitäydyn vain tässä uudemmassa teoksessa. Tarina kertoo siis kylmän kliinisestä palkkamurhaajasta, joka on “yllättäen” toimistonsa paras. Kyllä luit oikein, käsissämme on jälleen iso salaperäinen järjestö, joka hoitaa palkkamurhia yleisen hyvän nimissä, ja Stathamin esittämä Arthur Bishop listii vain pahoja tyyppejä. 

Kun soppaan vielä lisätään mentor-oppipoika-aspekti niin että oppipojasta tulee uusi mentor kun vanha on tapettu pois alta niin kliseiden määrä alkaa olemaan aika huimaava. Eikä tässä vielä kaikki, sillä vanhan mentorin poika on uusi oppipoika, joka perintörahoillaan vain rellestää ja Bishop alkaa kouluttamaan tästä tappajaa. Elokuvalliset kliseet eivät toki tähän lopu, mutta niiden edelleen luetteleminen vasta kliseistä olisikin joten ei niistä enempää. Uutta oppipoikaa pääsee esittämäään aina rähjäisissä rooleissa viihtyvä Ben Foster, jonka narkkarimainen esitys on todella vakuuttava. Myös Statham on vakuuttava roolissaan, mutta se nyt ei ole ihme sillä onhan tätä harjoiteltu ainakin kolmessa Transporter-elokuvassa. 

Tapahtumat rullaavat painollaan eteenpäin, mutta katsojalle ei tule missään vaiheessa välittämisen fiilistä vaan kaikki on samaa tuubaa. Tunteita ei herätellä puoleen eikä toiseen, ja kun järjestön muut murhaajat osoittautuvat taas aivan tuhnuiksi Bishopin rinnalla niin ainoa jännitys on se, että kuinka monta tyyppiä Bishop pistää lihoiksi. Tosin muutama mehevä “koulutusjakso” on saatu mukaan ja ripaus inhimillistä epäonnistumistakin. Elokuvan ehdoton valopilkku on kuitenkin suhteellisen pienen roolin tekevä Donald Sutherland, joka on näyttänyt jo samalta viimeiset kaksikymmentä vuotta. The Mechanicon perinteinen salamurhaaja-elokuva, jossa parhaista parhain kouluttaa uutta, joka kuvittelee itsestään liikoja. Mitään uutta tämä elokuva ei tuo genreen, joten en voi suositella tätä muutakuin Statham-faneille, ja heillekin varauksella.