elokuvateatteri.com

melkein kaikki elokuvista, suomeksi

Englantilainen Michael Winterbottom on tehnyt pitkän uran käsikirjoittajana ja erityisesti ohjaajana ja miehen uusin elokuva, Tappaja sisälläni (The Killer Inside Me), on varsin outo...

Englantilainen Michael Winterbottom on tehnyt pitkän uran käsikirjoittajana ja erityisesti ohjaajana ja miehen uusin elokuva, Tappaja sisälläni (The Killer Inside Me), on varsin outo sekoitus draamaa ja thrilleriä. Samalla se on juuri ja juuri hyppysissä pysyvä tarina psykopaattisesta ihmisestä, joka saa kiksinsä elämän kieroista puolista, kuten masokistisista leikeistä ja tietenkin ihmisten, erityisesti naisten, tappamisesta. Kaikin puolin Winterbottomin elokuva on siis rohkea linjaus nykypäivän rikoselokuvan genreen (jo tietenkin Jim Thompsonin kirjan vuoksi) siitä syystä, ettei katsojaa pistetä elokuvassa sankarin matkaan, vaan päinvastoin elokuva katsellaan apulaissheriffin tähteä kantavan tappajan näkökulmasta. Ja kun elokuvan anti ei ole gorea, vaan pikemminkin äkkinäistä ja äärimmäisen realistista väkivaltaa, on joillakin katsojilla luultavasti elokuvassa paikka jättää elokuva kesken.

Elokuva alkaa siitä, kun Casey Affleckin (mies, joka nousi parrasvaloihin Ben Affleckin kautta Will Huntingissa) näyttelemä apulaissheriffi Lou Ford lähtee häätämään kaupungin nurkille majoittunutta prostutioitua tiehensä 1950-luvun mallimaassa. Kun prostutioitu tarjoilee Loulle avokämmentä, purkautuu jostain syvältä kumpuavat lapsuuden muistot esiin ja musta huttu voi alkaa. Siitä alkaa synkkä retki varjon maille, jossa Lou luulee olevansa nokkelampi kuin onkaan murhatessaan ihmisiä omista psykoottisista syistään samalla kun perässä hiillostaa Simon Bakerin näyttelemä poliisi.

Winterbottomin elokuvaa on toisaalla kutsuttu moderniksi film noiriksi ja kiistämättä se on sitä. Ja se myös samalla tarkoittaa hyviä näyttelijänsuorituksia, sillä näyttelijät Winterbottomin ohjauksessa eivät lyö leikkiä lekkeriksi. Pääroolissa oleva Casey Affleck ilmeneekin sekaiseksi apulaissheriffiksi, joka omassa pienessä maailmassaan luulee kykenevänsä lyömään kaikki. Samalla kun hän puhuu hieman epämaskuliinisella äänellään, avautuu Loun maailma katsojallekin synkkänä ja psykoottisena kohdeunena, jossa kaikki mukava on jonkinkaltaista valetta.

Siihen kun heilautetaan rinnalle kaksi vahvaa naisnäyttelijää, joista toinen on paparazzien suosikki Jessica Alba ja toinen lähinnä rakkauskomedioissa nähty Kate Hudson, on käsissä jotain selvästi uudenlaista yritystä. Molempien näyttelijöiden hahmot ovat silti samanlaisia äitihahmoja, joita Lou ehkä omalla tavalla kaipaa, sillä he molemmat näkevät Loussa pahuutta, mutta samalla omalla tavallaan yrittävät hyväksyä sitä. Olo on katsojalla sen sijaan hämmentynyt: onko elokuvan naishahmojen kanssa kyse jonkinlaisesta Tukholman syndroomasta, vai jostain muusta? Joka tapauksessa Loun lopullinen reaktio on heitä kohtaan äärimmäisen väkivaltainen purskahdus, joka suorastaan tirskuu Loun muuten hillityn ulkoasun alta esiin; niin yllättävästi, että yllätyksen ilmeen voi suorastaan lukea Alban ja Hudsonin kasvoilta.

Elokuvalla on hetkensä, mutta samalla sillä on myös omat ongelmansa. Ensinnäkin Affleckin hahmosta on tehty liian yksioikoinen hahmo, jonka ajatuksia väritetään liiaksi hänen teoillaan. Itse teoilla ei mässäillä, vaan ne näytetään Winterbottomin tapaan realistisesti, mutta samalla Loun hahmo jätetään liiaksi rauhaan. Winterbottom kuitenkin antaa ymmärtää, että Lou on jäämässä kiinni, mutta samalla harhauttaa katsojan vielä “uudelle kierrokselle”, jossa joudutaan toteamaan sitä, kuinka elokuvan juoni antaa periksi ja miltei murtuu. En usko, että Winterbottomin elokuva olisi saanut kaikkea irti Thompsonin kirjasta, vaan paljon on jätetty ulos. Tämä on johtanut elokuvan väistämättömään sirpaloitumiseen, joka tekee elokuvasta katsojalle hämmentävän kokonaisuuden, jossa hyppyjä eteenpäin tehdään liiankin isoilla väleillä. Siihen elokuva sitten lopulta kaatuu: hieno film noir ja hienot näyttelijäsuoritukset miltei vesitetään huonosti ja epäloogisesti etenevään juoneen, josta katsoja ei kykene saamaan mitään irti.

  • 60%
    Tappaja sisälläni - 60%
60%

Poiminta

Genret: draama,jännitys,rikos,film-noir
Kesto: 109 min
Ohjaaja: Michael Winterbottom
Pääosissa: Ned Beatty,Casey Affleck,Elias Koteas,Jessica Alba,Kate Hudson,Simon Baker,Tom Bower
Valmistusmaa: Yhdysvallat,Iso-Britannia,Ruotsi,Kanada
Valmistusvuosi: 2010

Sending
User Review
0 (0 votes)

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments