Miehuuskoe

Jos pitäisi nimetä tasan yksi Dustin Hoffmanin tähdittämä elokuva, niin valitsisin joko Sademiehen tai sitten tämän vuonna 1967 valmistuneen Hoffmanin läpimurtoelokuva Miehuuskokeen (The Graduate), jossa nuoren Hoffmanin näyttelemä poikanen kietoutuu melkoiseen suhdesoppaan. Ja olipa elokuva menestys muutenkin, sillä Miehuuskoe sai lukuisia Oscar-ehdokkuuksia ja itseasiassa elokuvan ohjannut Mike Nichols (jonka myöhempää käsialaa ovat muun muassa elokuvat Charlie Wilsonin sota, Closer, sekä Lainahöyhenissä) palkittiin Oscarilla parhaasta ohjauksesta, eikä suotta, sillä elokuva on kaikilta osiltaan varsin kuumottava. IMDB:ssä kaikkien aikojen elokuvissa sijalla 163. majaileva elokuva on eittämättä paikkansa ansainnut, sillä se on aikakauteensa nähden puhutteleva, hyökkäävä ja sanavalmis elokuva. Eikä siinä edes vielä kaikki, sillä elokuvassa kuultavasta Mrs. Robinson -kappaleesta tuli Simon & Garfunkelin hirvittävän suuri hitti. Onkin siis melkoisen varmaa sanoa, että Charles Webbin romaaniin perustuva elokuva oli melkoinen vaikuttaja kulttuurin saralla myöhempinä vuosina.

Itse elokuva kertoo turhautuneesta ja koulunsa päättäneestä nuoresta miehestä, Ben Braddockista (Hoffman), joka saapuu kotiinsa kaikkien juhlimana kultapoikana. Yhteisö odottaa hänen ottavan paikkansa jatko-opiskeluissa ja nousevan uudeksi työssä käyväksi mieheksi, mutta Ben tahtoo jotain muuta. Mitä? Sitä hän ei itsekään tiedä. Lopulta hänen vaeltavaansa egoonsa tarttuu kiinni tuttavapariskunnan vaimo Mrs. Robinson, joka haluaa Beniltä ainoastaan seksiä. 60-luvun konventionaalisen perheen ja yhteisön tabut rikkoutuvat, kun Ben päättää tehdä elämästään jotain muutakin kuin epävarmaa tepastelua. Ja kun mukaan sekoitetaan Mrs. Robinsonin Benin ikäinen tytär Elaine, on peli todellakin sekaisin. Tuloksena on katsojaa naurattavaa huumoria, kiihkeää rakkautta ja miltei ajatonta draamaa.

Näyttelijät ovat Miehuuskokeessa paikallaan: Dustin Hoffman ottaa “nuoresta” iästään (30-vuotias muuten) roolinsa hienosti ja antaa kasvonsa naiivin pöllänystyneelle nuorelle miehelle, joka ei tiedä, mitä elämällään pitäisi tehdä. Lukuisat mietiskelyt kodin ainoassa turvapaikassa, uima-altaassa, päättyvät kiihkeisiin ja elämää sisältäviin öihin varatun rouvan kanssa hotellin huoneessa. Hoffmanin hahmo kasvaa kuitenkin elokuvan mittaan henkisesti isommaksi hahmoksi ja tuo näin ollen kauan kaivatun vastaanpanijan kyllästyneelle rouva Robinsonille, jota nyt jo edesmennyt Anne Bancroft ansiokkaasti näyttelee. Bancroftin käsissä rouva tuntuukin yhtäaikaa vain seikkailua hakevalta määrätietoiselta naiselta, kun taas osittain joltain muulta: ikään kuin elämäänsä uudelleen aloittavalta “uusionuorelta”, joka haluaa elämäänsä lisää kokemuksia. Rouvan tytärtä, Elainea, näyttelevä Katharine Ross puolestaan joutuu Hoffmanin ja Bancroftin kolmanneksi pyöräksi, jota pyöritellään tavalla tai toisella läpi monen monta kertaa.

Kaiken kaikkiaan Miehuuskoe on helposti aiheestaan huolimatta yksi huolettomimpia elokuvia, mitä on ikinä tehty. Vaikka elokuvassa rikotaan ja rakennetaan ihmissuhteita, on elokuva Nicholsin käsissä kevyttä ja samalla humorististakin katseltavaa, jossa ei sorruta minkäänlaisiin ylilyönteihin. Elokuvan katseltuaan on helppo ymmärtää elokuvan aiheuttama vaikutus niin populäärikulttuuriin kuin nykyisiinkin elokuviin, jossa Aston Kutcherit ynnä muut hemmot sahaavat milloin missäkin “rakkauskomediassa”. Samalla tulee todettua, että ainakin 60-luvulla tämänkaltaisista elokuvista tehtiin tahallaan kärkkäämpiä kuin nyt, sillä lähes jokainen nykypäivän elokuva näyttää tässä kategoriassa ikään kuin siistityltä mukaelmalta tästä loistavasta elokuvasta, joka ansaitsee Oscarinsa, ehdokkuutensa ja paikan Internet Movie Databasen kaikkien aikojen parhaimpien elokuvien listalla.