Rare Exports

Minulla on aina ollut tietynlaisia antipatioita suomalaisia elokuvia kohtaan, ja siksi hämmästytin jopa itseni kun löysin perseeni jöpöttämässä suomalaisenRare Exportsin näytöksessä, ja elokuvan loputtua en vihannut itseäni. Tämä hieman erilainen joulutarina nosti ensimmäistä kertaa kiinnostukseni kotimaiseen tuotantoon, ja piru vie kun elokuvahan onnistui yllättämään positiivisesti ja lunasti kaikki ne odotukset mitä lupasikin. Mutta mikä erottaa tämän tuotannon kaikista niistä muista suomalaisista ja jouluisista tarinoista? 

Rare Exportin kantavana tarinana toimii tietenkin perisuomalaiseen tapaan joulupukki, ja sen takana piilevä totuus pukin pimeästä historiasta mikä on suorastaan loistava tarina-aihio. Mitäpä jos joulupukki onkin oikeasti olemassa, mutta hän ei olekaan ihan sellainen kuin kaikki kuvittelivat. Ohjaaja Helander oli jo muutamia vuosia sitten tehnyt loistavan lyhytelokuvan Rare Export inc., jossa lapin miehet pyydystivät joulupukkeja, kouluttivat niistä sisäsiistejä, ja myivät ne maailmalle. Samalle tarinalle saadaankin nyt vihdoin niin sanottu syntytarina, ja kyseistä vitsiä on venytetty aina vajaan puolentoistatunnin elokuvamittaan budjetin noustessa jopa kahteen miljoonaan euroon. 

Lapin erämailla asustelevat Rauno (Jorma Tommila) ja hänen poikansa Pietari (Onni Tommila) saavat elantonsa poroista ja sioista, mutta kovin vaatimattomiksi ovat olot jääneet. Porobisneksessä häärii myös naapurit Piiparinen (Rauno Juvonen) ja Amimo (Tommi Korpela) poikansa Juuson (Ilmari Järvenpää) kanssa. Porotokan keräämistalkoot saavat kuitenkin traagisen käänteen kun koko lauma löytyy korvatunturin ympärille rakennetun aidanliepeiltä raadeltuina. Kukaanhan ei ole vittumaisempi kuin suuttunut poromies, niin eipä aikaakaan kun kaverukset tunkeutuvat korvatunturin kaivauksille ja löytävät sieltä järjettömän kokoisen montun ja viitteet siitä, että mitään geologisia kaivauksia ei siellä ainakaan ole suoritettu, vaan jotain vanhaa ja pirullista on vuoresta kaivettu esille. 

Elokuva toimii myös eräänlaisena kasvutarinana Pietarille, ja hämmästyksekseni huomasin, että hän on lapseksi harvinaisen hyvä näyttelijä. Muutenkin miljöö ja tapahtumat ovat suomalaiseen tapaan hyvin realistisia ja varsinkin kielenkäyttö on niin todenmukaisen karskia kuin pohjoisenmiehillä se tapaa olla. Olikin ilo huomata kuinka hahmojen väliset dynamiikat ja käyttäytymiset olivat lähes täydellisen uskottavia. Myös isä-poika suhteet olivat juuri niin suomalaisen karuja kuin ne oikeasti olevatkin. Ei mitään turhaa läpertelyä vaan karua elämää ja tekemällä oppii. Huumori oli myös erittäin mustaa ja tilannekomiikka on jotain niin mahtavaa, että tällaiseen tulokseen ei päästä ikinä ulkomaalaisissa elokuvissa. 

Rare Exports on tarina oikeista joulupukeista ja juuri niin hullu, että vain suomalaiset voivat tehdä sen näin. Mikäänhän ei sovi paremmin yhteen kuin absurdit tilanteet ja suomalainen mies, sillä siitä kombosta saadaan niin loistavaa tilannekomiikkaa, että oksat pois. Tommi Korpelan letkautukset ovat silkkaa parhautta, eikä Raunon ja Piiparisen suorituksissa paljoa parantamisen varaa ole. Kun ääniraita oli myös rouhean miehekäs ja perskarvat vain tärisivät kun dynamiittia käytettiin, niin tekniseltä puolelta katsojalla ei ole mitään valitettavaa.  Ainoastaan hieman lyhyt kesto ja laimennettu raakuus vie pojoja pois tarinalta, sillä tästä olisi tarvittaessa saatu vielä hulvattomampi ja hurmeisempi tarina, mutta kyllä tämä oikeuttaa vilpittömään peukutukseen jopa viimeiseen asti suomalaisia elokuvia välttävän elokuvafanin toimesta.