Give ‘em Hell, Malone

Thomas Jane on kulkenut pitkän matkan Rennyn hai-seikkailusta kohti Hollywoodin kirkkainta kärkeä, mutta vieläkin mies jakaa mielipiteet aika tehokkaasti, sillä varsinaista läpimurtoa ei ole useista yrityksistä huolimatta tapahtunut. Omasta mielestäni Jane on erittäin pätevä näyttelijä kunhan vain oikea rooli osuu kohdalle. Toki kirosin lähes ääneen kun mies istutettiin Frank Castleksi Tuomari-filmatisointiin, mutta täytyy sanoa, että on miehessä silti sitä omanlaista karismaa ja fyysistä habitusta, jota toimintaelokuvat vaativat.

Samaa ei voidakaan sitten sanoa elokuvan muista näyttelijöistä. Kuten Jane,Ving Rhameskin varmasti jakaa mielipiteet katsojissa, sillä tämä iso musta könsikäs näyttelee aivan järkyttävän stereotyyppisesti elokuvasta toiseen. Hänelle on siunaantunut suurinpiirtein kaksi eri roolitusta, joista toinen on kova musta karju ja toinen on kova musta karju, jolla on pehmeä sisin. Tässä elokuvassa mies on ottanut käyttöön ensin mainitun ja mikäs siinä kun osa istuu, mutta jotain häiritsevää siinä silti on. Femme Fatalena heiluva Evelyn (Elsa Pataky) on sen sijaan täysin roolinsa vanki, jossa viaton neito muuttuu elokuvan edetessä huijaavaksi huoraksi. Myös psykopaatti, pyromaani ja pakollinen kiinalainen salamurhaaja ovat mukana kuvioissa stereotyyppisine roolituksineen, jotka aiheuttivat ajoittain pakonomaista tarvetta heittää jotain kiinteää ruutua kohti.

Mutta se mikä budjetissa ja näyttelijöissä hävitään, niin tunnelmassa ja tarinassa voitetaan. Verrattain yksinkertainen ja kliseinen tarina saa elokuvan edetessä yllättävää imua aikaan ja elokuvan aloittava ammuskelu lupaakin jotain muuta kuin itse loppuelokuva. Malonen tulitaistelu kymmeniä ganstereita vastaan ahtaissa kerrostalon käytävissä  muistuttaa parhaimmillaan John Woon Better Tomorrow ja Killer-elokuvien väkivaltaista asebalettia, jossa veri lentää valkoisille seinille miesten ampuessa pienten teelautasten kokoisia aukkoja toisiinsa. Ohjaaja Mulcahyhallitsee loistavasti näyttävän toiminnan, ja pitkä tie Highlander-elokuvista aina Resident Evil 3:seen osoittaa että miehestä vielä irtoaa verihurmeista toimintaa katsojien iloksi. 

Give ’em hell, Malone on siis erikoinen elokuva joka näyttää, haisee ja tuntuu 40-luvun noirilta, mutta sijoittuu oikeasti ihan nykyaikaan vaikka itse Malone ajaakin vuoden 1952 Chop Top Buick suora 8:lla ja Rhamesin näyttelemä Boulder vuoden 1968 Ford Mustang fastbackilla. Janen kertojaäänen humistessa taustalla miehet ovat kovia ja naiset käyttötavaraa. Viski on janojuomaa ja aseet ovat revolvereja. Malone on palkattu ase, jonka kovat otteet kaikki tietävät ja miehen tinkimättömyys ajaa hänet törmäyskurssille gansteripomojen kanssa. On siis hienoa, että näinkin epäkonventionaalisia elokuvia vielä tehdään, jossa näyttelijät pääsevät irrottelemaan oikein kunnolla. Itse kun diggailen Sin Cityä, Max Paynea ja tietenkin toimintaa yleensä niin kyllä tämä uppoaa lauantai-illan viihteenä kun ei ota tätä liian tosissaan.