Nuija ja tosinuija

Vuosi 1994 oli elokuvallisesti hieno, sillä ilmestyihän mainittuna vuonna muun muassa Forrest Gump, Pulp Fiction ja vaikkapa The Shawshank Redemption. Monet tosin muistavat näiden elokuvien lisäksi Jim Carreyn ja Jeff Danielsin tähdittämän komedian, Dumb & Dumberin (Nuija ja tosinuija), josta lopulta kohosi jonkinasteinen hitti ja miltei kulttimaineeseen asti noussut elokuva. Mutta on elokuvassa oikeasti jotain historiallistakin, sillä Dumb & Dumber oli Farrellyn veljesten ensimmäinen elokuva ja samalla miesten läpilyönti. Samaa voidaan sanoa Jim Carreysta, joka teki vuonna 1994 niin kovaa tulosta (Ace Ventura, Mask ja tietenkin Dumb & Dumber), että mies löi miltei väkisin itsensä läpi puolihullujen komediaelokuvien näyttelijänä. Ja sitä totta tosiaan Dumb & Dumber on, sillä kahden idiootin taivallusta miltei koko Yhdysvaltain läpi on hauska seurata.

Ja mikäs siinä seuratessa, kun kahden idiootin tarpominen kadonneen matkalaukun palauttamiseksi on työn ja tuskan takana. Matkalla hylätään Miss Hawaian Tropic tyttöjen bussi, tapetaan vahingossa mies ja tietenkin aiheutetaan pahennusta niin tien päällä kuin ilmankin. Koiraksi naamioidussa pakettiautossa kiitävät kattilalla hiuksensa leikkaava Lloyd ja muuten vain idiootti Harry kusien kaljapulloon ja vahingossa juottaen sitä poliisille. Kun mukana seuraa vielä pienessä sivuroolissa Sea Bass (Cam Neely) salaisine fetisseineen, sekä palkkatappaja Joe (aina hyvä Mike Starr), on kasassa suhteellisen onnistunut paketti.

Elokuvan päänäyttelijät ovat erittäin kovassa vedossa. Naispääosaa näyttelevä Lauren Holly itseasiassa taisi ihastua Jim Carreyhin niin paljon, että meni tämän kanssa naimisiin vuonna 2006 (ja erosi 2007), mutta jos itse elokuvasta puhutaan, niin Hollyn rooli on toimia elokuvan sivustakatsojana. Päärooleissa nimittäin ovat miltei itseoikeutetusti Carrey ja Jeff Daniels, jotka vauhkoonnuttavalla asenteella viuhtovat koko elokuvan lävitse viljellen huonoja juttuja, ollen äärimmäisiä nössöjä ja selviytyen pulasta kuin pulasta sattuman kautta. Carreyn Lloyd näyttää jo valmiiksi niin dorkalta (mm. lohjennut hammas, erikoinen kampaus), ettei jo pelkästään sille voi olla nauramatta. Kun Carrey vielä antaa itsestään jälleen kerran kaiken irti ja hulluttelee niin paljon kuin sielu sietää, ei vakavinkaan katsoja voi olla nauramatta. Mukaan vielä lasketaan touhusta miltei kaiken irti ottava Daniels, niin kasassa on yksi 90-luvun vauhdikkaimmista pareista elokuvien saralla.

Kaiken kaikkiaan Dumb & Dumber ei ole yhtään sen hassumpi elokuva. Se on samalla Farrellyn veljesten esikoiselokuva, joka nousee tietyllä tasolla yhdeksi veljesten parhaimmista elokuvista, sillä siinä ei ole menestyksen tuomaa painetta luoda jotain erilaista. Sen sijaan Dumb & Dumber on minusta aidosti hauska pala amerikkalaista komediaa, joka nosti nimenomaan Jim Carreyn avulla amerikkalaiset “sekoilukomediat” takaisin pinnalle. Eikä siinä mitään, sillä Farrellyn veljesten elokuvan jälkeen markkinoille ovat temmeltäneet vaikka minkälaiset road moviet, vinoilut ja vanuilut, joilla ei ole minkäänlaista arvoa edes takan lämmikkeenä. Onneksi kuitenkin nyt jo 16 vuotta vanha elokuva osaa naurattaa nuorempaa ja miksei vähän vanhempaakin katsojaa “raikkaan” pieruhuumorin, hullujen juttujen, typerien tekojen ja älyvapaiden hahmojen avulla.