Book of Eli

Suureen suosioon nousseet post-apokalyptiset tarinat jatkavat vahvana kulkuaan vuodesta toiseen, eikä Hughesin veljesten uusin tuotos ainakaan laimenna tätä genreä. Viimeaikoina tästä aiheesta onkin ilmestynyt suhteellisen hyvin toimivia elokuvia, kuten Resident Evilin kolmas osa,Terminatorin neljäs, erinäiset zombie-mätöt kuten Zombieland ja ehkä parhaimpana kaikista masentavan realistinen The Road. Book of Eli on kuitenkin enemmän Mad Maxin hengessä tehty toiminnallinen yhden miehen seikkailu, jossa Denzel Washingtonin esittämä Eli taivaltaa läpi tuhoutunutta Amerikkaa kirja kainalossa ja tärkeä tehtävä mielessä.

Book of Eli ei varsinaisesti tarjoa mitään uutta tähän genreen, mutta se osaa loisteliaasti hyödyntää niitä ainesosia mitä sille on annettu. Tuhoutunut Amerikka on luotu jälleen uskottavasti katsojille, ja ihmisten olemuksissa ja käytöksissä on jälleen havaittavissa tiettyä taantumista nykyisyyteen nähden. Aina siis löytyy se yksi “pahis”, joka hallitsee kaupunkia ja jonka joukot härskisti ryöstelevät ohikulkijoita tavaran ja “tavaran” toivossa. Nämä post-apokalyptiset elokuvat eivät siis loppujen lopuksi eroa perinteisistä lännen westerneistä kovinkaan paljoa.

Elokuvan kantavana voimana toimii kuitenkin jälleen hyvässä vedossa oleva Denzel Washington, joka huhujen mukaan teki kaikki omat taistelustunttinsa tässä elokuvassa ja se todellakin on hatunnoston arvoinen suoritus, sillä taistelut ovat suorastaan huikean intensiivisiä. Denzelin esittämän Elin eteen nimittäin tupsahtelee elokuvan aikana monenlaista hiihtäjää, jotka yrittävät ryöstää tämän jo hieman vahnaksi käyneen miehen, mutta Eli näyttää, että mukana kulkeva järjettömän kokoinen veitsi ei ole ainoastaan ruuanlaittoa varten. Olikin siis ilo huomata, että vallalla ollut PG13-villitys alkaa hiljalleen helpottaa ja elokuvien taistelukohtauksissa alkaa olemaan jälleen sitä 80-luvun munaa.

Denzel tarvitsee kuitenkin arvoisensa vastakappaleen, jotta elokuvan dynamiikka pysyisi hallinnassa ja Gary Oldman on jälleen aivan loistava roiston roolissaan. Oldman on ehkä jo hieman ikääntynyt, mutta mies ei ole unohtanut pimeää puoltaan, ja hänen esittämä Carnegie on kuin yhdistelmä Leonin Stansfieldia ja Fifth Elementin Zorgia. Elokuvan kolmantena pyöränä häärää viattoman näköinen Mila Kuniksen esittämä Solara, jonka olemus on vähemmän ärsyttävä kuin aluksi olisi uskonut. Maailmanlopusta on nimittäin kulunut noin 30 vuotta ja Solara on autuaan tietämätön millainen maailma oli ennen “suurta välähdystä”, joten Elin kertomat tarinat menneestä maailmasta ovat hänelle kuin satuja kirjasta.

Mutta mikä sitten toimii tämän elokuvan punaisena lankana? Jo nimi kertoo että Elin kantama kirja on tärkeä ja sillä on arvoa enemmän kuin muilla kirjoilla yhteensä. Kun lähes kaikki kirjat poltettiin tai muuten vain tuhoutuivat maailmanlopussa, niin niiden arvo on noussut suhteellisen korkeaksi koska sähkötkin puuttuvat suurimmasta osasta maata. Elin kantama kirja onkin ainoa laatuaan ja sen kirjoituksilla Carnegie kuvittelee nousevansa uuden maailman johtajaksi. Katsojan ei olekaan siis vaikeata arvata mikä tämä kirja on, ja ajoittain elokuvan sävy nousee jopa häiritsevän uskonnolliseksi. Tiettyjä viittauksia kun alkaa ilmestymään lähes jokaiseen kohtaukseen niin näin eurooppalaisena vapaa-ajattelijana elokuvan teho alkaa heiketä loppua kohti.

Kaikesta huolimatta Book of Eli on hyvin tehty tarina post-apokalyptisestä maailmasta jossa ihmiskunta on palannut perusasioiden äärelle ja järjetön kulutusyhteiskunta on vain muisto menneisyydestä. Vahvat näyttelijät Denzel ja Oldman vievät tarinaa loisteliaasti eteenpäin aina sen loppuun saakka ja ainoastaan elokuvan uskonnollisuus hieman pudottaa pisteitä.