Cop Out

Miksi!? Tämä kysymys nousee useaan otteeseen katsojan huulille hänen katsoessaan hämmentyneenä uusinta Bruce Willisin tähdittämää toimintakomediaa Cop Out. Kysymys kattaa nimittäin monta aikamonta epäkohtaa mitkä tämä elokuva tuo esille: miksi taas yksi kyttäparikomedia, miksi Tracy Morgan näyttelee elokuvissa, miksi Willis suostui tähän, miksi tällaista ulostetta pitää väenvängällä tehdä markkinoille ja kirsikkana paskatunkion päällä miksi katsojan pitäisi tuhlata yli puolitoistatuntia elämästään tällaiselle väkisinväännetylle komedialle, joka yrittää välillä olla hauska ja välillä vakava onnistumatta kummassakaan? Ohjaaja/näyttelijä, tuottaja/käsikirjoittaja Kevin Smith oli oikeasti välillä hauska luonneroolissaan Silent Bobina, mutta kun pitäisi ohjata jotain muuta kun Jayn ja Bobin seikkailuja niin pieleen mennään, että otsaan sattuu.

Älkää ymmärtäkö väärin etten pitäisi ylipäätään komedioista, sillä hyvin tehty toimintakomedia uppoaa allekirjoittaneeseen kuin moottorisaha mummoon, mutta kun tästä genrestä ollaan jo nähty tuhat ja yksi pieleen mennyttä variaatioita, niin miksi siihen pitää aina vain palata uudestaan? Bruce Willis onkin siis jostain ihme oikusta päätynyt näyttelemään pitkän linjan poliisia Jimmy Monroeta, jonka elämä kulkee sataankertaan nähtyjä poliisin elämän polkuja. Eronnut vaimo heilastelee jonkun paskantärkeän bisnesäijän kanssa ja aikuistunut tytär on menossa naimisiin sellaisilla menoilla, joilla normaali duunari asuisi Hiltonissa vuoden. Onhan se tietenkin hellyttävää, että ainoa tytär saa haluamansa prinsessahäät, mutta kuinka ihmeessä nämä ihmiset kuvittelevat, että poliisin palkalla tällaisia voisi ylipäätään kustantaa? 

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen sillä etsivä Monroe aikoo myydä perintönä saamansa baseball-korttinsa, jonka arvo on vaatimattomat 80 000 dollaria. Jokaisellahan tällainen kortti löytyy kotoa, eikö vain? Mutta kuinka ollakaan mies ryöstetään juuri kun on myymässä korttia ja elokuvan sekoiluvaihe voi alkaa oikein isolla vaihteella. Tällainen suhteellisen päätön juoni, jossa ryöstettyä korttia jahdataan aina latinojengien alueelle ja sotkeennutaan heidän asioihinsa voitaisiin pitää jopa hyväksyttävänä, mutta sitten pääsemmekin Willisin aisapariin Tracy Morganin näyttelemään Paul Hodgesiin. Voi kristuksen peräkarvat sentään kuinka yksi mies voi nousta ärsyttävyys mittarilla niin korkealle kuin Morgan! Miehen touhuissa ei ole mitään järkeä, ja välillä voidaan jopa nähdä Willisin epätoivoinen katse miestä kohti, joka ei taatusti edes liity itse hahmoihin. Ruudulla vilahtavaSeann William Scott ei myöskään auta tilannetta yhtään, vaan mies on aivan yhtä ärsyttävä kuin ennenkin.

Willis yrittää välillä ihan tosissaan pitää tätä elokuvaa pystyssä, mutta kun Morganin ADHD-sekoilu ja huumori, joka ei naurattaisi edes kolmevuotiasta, lähtee lapasesta niin lopputulosta ei voisi edes Chuck Norris pelastaa. Elokuvan aikana kuullaan runsain määrin hauskoiksi tarkoitettuja vitsejä, joista ehkä yksi nauratti sekunnin ajan. Muuten myötähäpeä oli niin valtaisassa roolissa, että katsojan tekee mieli kaivautua penkin alle miettimään katselunautintoa uudestaan. Ainoat elokuvan positiiviset vibat sain Willisin pienestä parodioinnista omista aikaisemmista hahmoistaan ja ylipäätään näistä kyttäparikomedioista, mutta ne hetket olivat valitettavan vähissä. Cop Out on huonosti käsikirjoitettua, ohjattua ja Morganin pilaamaa kauhistusta, jonka loppu tulee suurena helpotuksena. Ruudun ääressä minut piti ainoastaan periaatteet, rehellinen väkivaltaviihde ja Willisin ajoittainen karisma sekä ruudulla piipahtanut kauniimman sukupuolen edustaja Ana de la Reguera, joka esitti “vakuuttavasti” Meksikosta kaapattua Gabrielaa. Willishän kävi huhujen mukaan tämän leffan kuvaustauolla Expendablesinkuvauksissa, jota ei ole todellakaan vaikea uskoa ja toivottavasti mies ymmärtää pysyä tämänkaltaisista kuonista erossa vähän aikaa.