Star wars IV – Tähtien sota: Uusi toivo

Vuonna 1977 se kaikki alkoi: George Lucasin lähes ennennäkemätön voittokulku ja sitä kautta tapahtuva voiton tavoittelu, sekä tietenkin Star Wars, Tähtien sota. Oli jo tarpeeksi outoa, että kuusi episodia pitkä elokuvasarja Star Wars alkoi sarjan neljännestä osasta, mutta nykypäivänä se tuntuu lähes yhtä luontevalta kuin Muumioiden jatko-osat. Tosiasiassa tilanne oli se, että Lucas piti kolmea ensimmäistä osaa liian kalliina tuottaa ja kuvata ja sen vuoksi sarja alkoi suoraan neljännestä osasta. Tiellä oli muitakin mutkia: alunperin Flash Gordonista elokuvaa halunnut Lucas ei saanut lupaa filmaukseensa ja niinpä mies teki oman tieteiselokuvansa. Elokuvaa varten hän jopa perusti erikoistehosteyhtiö Industrial Light & Magicin ja onnistui epäilyistä huolimatta saamaan suuren yleisön puolelleen nimenomaan elokuvan erikoistehosteiden avulla.

Star Wars sarjan neljäs osa, Star Wars IV -Tähtien sota: Uusi toivo (Star Wars: Episode IV -A New Hope) jatkoi periaatteessa siitä, mihin sarjan kolmas osa jäi. Kolmannessa osassa Obi-Wan Kenobi oli selättänyt Anakin Skywalkerin  ja ottanut suojelukseensa hänen lapsensa. Toisen lapsen jäädessä adoptioperheeseen, meni toinen lapsi Tatooine-planeetalle, johon Obi-Wan Kenobi jäi tarkkailemaan poikaa. Niinpä nyt, noin 20 vuotta kolmannen osan jälkeen kapinalliset ovat varastaneet rakenteilla olevan kuolemantähden piirrustukset ja joutuvat lopulta Imperiumin vangeiksi. Yksinäinen droidi R2-D2 kuitenkin pakenee alukselta ja saapuu Tatooine-planeetalle etsimään kuuluisaa jedi-ritaria Obi-Wan Kenobia. Tähän verkkoon sotkeutuukin sitten Luke Skywalkeria näyttelevä Mark Hamill ja myöhemmin nähdään sumuisessa baarissa näyttelevä Harrison Ford yhdessä elämänsä rooleissaan Han Solona. Kuin kirsikkana kakun päälle laitetaan Carrie Fisher prinsessa Leiana, on katsojalla ja Lucasilla koossa melkoinen remmi, josta ei voi olla pitämättä.

Näyttelijät ovat elokuvassa muutenkin kovassa vedossa, sillä Lucas on ottanut ohjattaviltaan kaiken mahdollisen irti. Meininki on jopa välillä hulvatonta ja samalla ihailtavan huoletonta. Taustalla hiipii seinäryijyjä repivä Imperiumi, mutta elokuvan sankarit jaksavat silti elää omalla tavallaan hetkessä kiinni. Kukaan näyttelijöistä ei toki ollut ensimmäistä kertaa kameran edessä, mutta matkaa tähteyksiin oli toki jokaisella tarvottavana. Parhaiten näyttelijöistä menestyi Harrison Ford, jonka rooli keikarimaisena Han Solona on elokuvasta kenties kaikkein vakuuttavin. Kenellekään kumartamaton Solo tarjoileekin elokuvan kiihkeintä menoa siinä, missä esimerkiksi Alec Guinnessin tulkitsema Obi-Wan Kenobi alkaa olla jo eläkeiässä. Eivätkä juuri huonommiksi jää Mark Hamillin Luke tai Carrie Fisherin Leia, jotka nostavat elokuvan tempoa juuri sopivaksi.

Tähtien sota: Uusi toivo on siinä mielessä vaikea elokuva, että se on lähestulkoon jokaisessa paikassa nostettu lähestulkoon jalustalle. Sitä se toki on historiallisessa mielessä ja miksei muutenkin, mutta tosiasia on, että neljäs episodi häviää elokuvallisessa annissa esimerkiksi Episodi viidelle ollen silti kuusiosaisen elokuvasarjan parhaimmistoa. Siinä missä Lucas sortui ensimmäisessä kolmessa osassa osittain huonoihin näyttelijävalintoihin ja koko hallitsevan maailman pieniin liikkuviin osiin, antoi hän neljännessä osassa tilaa katsojille, sekä näyttelijöilleen. Tuloksena on nautinnollista elokuvaa ja ennen kaikkea nautinnollinen elämys, jonka lopputuloksesta ei tietenkään ole mitään epäselvyyttä. Kun elokuva on vielä hienosti kestänyt ajan kuluttavaa hammasta pitäen vaativat fanit puolellaan, on Star Warsin neljännessä osassa kieltämättä sitä jotakin. Sitä jotain, mikä lopulta huipentuu sarjan viidennessä osassa ja laimenee aavistuksen koko sarjan päättävässä kuudennessa osassa.