Holy smoke

Jane Campionin ohjaama elokuva Piano oli menestys, eikä syyttä. Holly Hunterin ja Harvey Keitelin hiljaa syntyvä rakkaustarina soi pianon säestyksellä monissa kodeissa, myös meidän kodissamme tuoden ruutuun Campionin huimat sävyt, tunteet ja teot. Niinpä kuusi vuotta myöhemmin odotukset olivat korkealla: Campionin kynästä oli syntynyt uusi elokuva, Holy Smoke, ja kun ohjauksesta vastasi käsikirjoituksen tehnyt taho, niin hommasta oli odotettavissa jotain suurta ja toimivaa. Jokin kuitenkin tökki vuonna 1999, mutta nyt, vuonna 2010, mikään ei töki enää. Harvey Keitelin ja Kate Winsletin tähdittämä ihmissuhdesoppa on räiskyvän toimivaa draamaa, jossa ei säästellä ketään tai mitään.

Holy Smoke kertoo lyhyesti selostettuna tarinan nuoresta Ruthista, joka lankeaa Intian matkallaan karismaattiseen ja uskonnolliseen guruun. Tietenkin kotopuolessa Australiassa Ruthin äiti (Julie Hamilton) ja isä (Tim Robertson) huolestuvat uudesta maailmankatsantokannasta ja huijaavat Ruthin kotiin katsomaan sairasta isäänsä. Ruthin matkaan kuitenkin tulee suunniteltu mutka, sillä Ruthia onkin vastaanottamassa PJ Waters (Harvey Keitel), kulttimaineessa oleva “ohjelmoinnin poistaja”, joka vannoo poistavansa gurun vaikutuksen pois Ruthista. Niinpä PJ ja Ruth sulkeutuvat syrjäiselle asumukselle ja muutaman päivän pituinen matka omaan itseensä ja seksuaalisuuteensa voi alkaa.

Ja mihin tunteeseen elokuvan pääosanesittäjät heittäytyvätkään! Kate Winslet on aluksi varma omasta halustaan ja uskostaan jumalaiseen intialaiseen guruun, mutta Keitelin näyttelemä PJ Waters horjuttaa naisen uskoa rajusti. Tuloksena on nuoruuden voimalla toistuva kapina, hyväksyminen ja takaisinnousu, jonka voimaa PJ Waters kavahtaa. Kun Winsletin Ruth on täysissä voimissaan, on Keitelin Watersilla hirvittävän suuri nousu edessään. Se nousu vie mieheltä elokuvassa miltei hengen. Ja mikseipä veisi, sillä Keitelin muutos itsevarmasta keskustelijasta hajoaa elokuvan myötä lopulta pirstaleiksi. Yvonnen (Sophie Lee) myötä tullut epäilys Ruthiin saa varmistuksensa ajan myötä ja sitä kautta elokuvan asetelma kaatuu lopulta päälaelleen. Käykin niin, ettei pulassa olekaan Ruth, vaan Waters, joka omassa harhaisuudessaan ajaa pakkomielteitään takaa.

Lopputuloksena on mietintö siitä, kumpi elokuvassa kaipaa enemmän käännytystä: Ruth vai Waters. Molemmat ovat sielultaan rikkinäisiä olentoja ja Watersin saa herkemmin rikki seksillä ja seksuaalisuudella, jota Campion viljelee Holy Smokessa paljon. Tuloksena on häpeilemätön elokuva, joka näyttää elämän puolia käännellen hahmoja puolelta toiselle. Pimeydessä, valossa ja auton peräkontissa Campion ottaa kaiken mahdollisen irti näyttelijöistään ja tuo esiin jotain täysin uutta, pirteää ja ihmeellistä.