Zombie Flesh Eaters

Väkivaltaisten kulttielokuvien ohjaajana tunnettu Lucio Fulci teki vuonna 1979 elokuvan nimeltä Zombie Flesh Eaters (Zombi 2), jonka nimen taakse kietoutuu jo itsessään mielenkiintoinen tarina. Zombi 2:n piti alunperin saada nimi Zombi, mutta koska vuotta aiemmin julkaistu Dawn of the Dead oli julkaistu Italiassa nimellä “Zombi”, muutettiin Fulcin elokuva Zombi 2:seksi, vaikkei se itse asiassa ole jatko-osa millekään elokuvalle. Lisäksi elokuvaan lisättiin kohtauksia, jotka näyttivät zombie-laumojen vaellusta New Yorkissa lisätienestien toivossa. Luultavasti pienet jipot eivät olleet turhia, sillä liiroja satoi laariin siihen malliin, että Fulcin elokuva jäi lopulta plussan puolelle. Ja mikäs siinä jäädessä, kun Fulcin filmatisointi on hienosti remasteroitu uudelle Another World Entertaimentin DVD:lle.

Zombi 2 alkaa mielenkiintoisesti: New Yorkin satamaan ajelehtii hylätty purjevene, jonka uumenista hyökkää melkoisen tukeva zombie satamapoliisin kimppuun. Tämä tietenkin herättää jonkin verran kysymyksiä ja lopulta purjeveneen omistaman isän tytär huolestuu tapauksesta. Tästä luonnollisesti kehkeytyy romanssi ja reissu tropiikin saarelle uteliaan lehtimiehen kanssa, jonka motiivit tietenkin ovat puhtaasti professionaaliset. Täysin odottamattoman naku-uinnin, haipainin ja suihkukohtauksen kautta sankarinelikko (lehtimiehen ja tyttären pariin lyöttäytyy amerikkalainen pariskunta) pääsee kauhujen saarelle ja julma eloonjäämistaistelu voi alkaa. Tuloksena on miltei Valven suosikkipeli Left 4 Deadin mukaista zombie-teurastusta polttopullojen, revolverien ja haulikon voimalla.

Fulci (kuten muutkaan “goreilijat”) eivät ole ikinä pelänneet näyttää elokuvissaan kaikkea. Zombi 2 ei ole tästä mikään poikkeus, sillä tuttuun tapaan naisnäyttelijöitä “ulkoilutetaan” puolialasti, sekä goreilut näytetään häpeilemättä kaikessa kaameudessaan. Niinpä tässäkin elokuvassa splatterin ja zombi-elokuvan ystävä voi huomata, kuinka tikulla pistetään kirjaimellisesti silmään, irtoraajat lentelevät ja tekoveri roiskuu ryöpsähdelleen vähän sinne sun tänne. Tuntuukin siltä, ettei Fulci jätä yhtäkään kiveä kääntämättä trooppisella saarella, jossa haudoistaankin nousevat tuntevat vastustamatonta veren ja lihan himoa.

Zombi 2 on oikeasti nykypäivän zombie-elokuviin verrattuna varsin virkistävä veto, sillä se tuntuu aidolta. Siinä missä Zack Snyderin Dawn of the Deadin zombiet juoksevat pitkin katuja aivottomina ja verenhimoisina, ovat Fulcin zombiet hitaasti eteenpäin laahustavia eläviä kuolleita. “Zombie-säännöt” pätevät elokuvassa mainiosti ja samalla kun hitaasti, mutta vääjäämättömästi eteenpäin laahustavat kuolleet tuovat kauhua sydämen eteiseen, näyttää Fulci osaavan ottaa tunnelmasta kaiken irti. Taisteluun käydään tunnesiteet katkottuina ja puolittain paniikissa, mutta jokainen elokuvan roolihahmo tietää silti paikkansa. Vaikka lisätienestien toivossa lisätyt alku ja loppu tuntuvatkin hölmöiltä, pysyy elokuvan ydinosa hienosti kasassa. Tinkimättömän otteen keskellä katsoja voi huomata, että Fulcin (kuten monien muiden italialaisten ohjaajien) otteessa on jotain uniikkia ja pelkistettyä kauhua, joka toimii ainakin jollain ydintasolla.