elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Kaiken Amerikan ja miksei muidenkin maiden tuottaman hässäkän sijaan on hyvä nähdä jotain muuta ja täysin erilaista. Irtioton lepoon, omiin ajatuksiin ja matkaan omaan...

Kaiken Amerikan ja miksei muidenkin maiden tuottaman hässäkän sijaan on hyvä nähdä jotain muuta ja täysin erilaista. Irtioton lepoon, omiin ajatuksiin ja matkaan omaan sisäiseen tunteeseen tarjoaa Ki-duk Kimin käsikirjoittama ja ohjaama Viisi vuodenaikaa (Bom yeoreum gaeul gyeoul geurigo bom), jossa matkataan syvälle budhalaisuuden juurille. Koko elokuva muuttuu lopulta sellaiseksi tunteen ja rauhallisuuden riemusaatoksi, ettei juuri millään länsimaisella elokuvalla ole mitään asiaa kilpailemaan Viiden vuodenajan tunteen, järjen ja rauhallisuuden kanssa. Ki-duk Kimin elokuva onkin yhtä harmoniaa alusta loppuun saakka: kaikella on tarkoitus ja oma paikkansa.

Koko elokuvan tapahtumamiljöö on melkein kuin Avatarista napattu: Etelä-Korean neonsaasteisista kaupungeista ollaan siirrytty luontoon, tarkemmin sanoen keskelle järveä, jossa vanhan munkin ja tämän oppipojan luostari kelluu. Koko paikka häikäisee katsojansa pelkällä kauneudellaan ja eteerisyydellään, mutta kun samaan rahaan lasketaan taustalla häämöttävät vuoret ja sankka metsä, on laakson uumenissa sijaitseva luostari jotain täysin epätodellista. Siihen taustaan heitetään sitten syvälle juurtuva ja katsojansa naulitseva tarina, jossa seurataan nuoren munkin kasvukipuja aikuiseksi.

Hyvin harvasanaiseen 103 minuuttiin mahtuu yllättävän paljon kiinnostavia tapahtumia, jossa tilaa annetaan ennenkaikkea elokuvan sanomalle ja katsojalle itselleen. Nuoremman munkin näyttelijät (Jae-kyeong Seo, Young-min Kim ja Ki-duk Kim itse) tekevät elokuvassa hienoa työtä. Erityisesti Ki-duk Kimin näyttelijäntyö on loistokasta: aikuistuneen ja virheensä tunnistavan munkin näyttelemä Kim tekee koskettavaa jälkeä raahatessaan myllynkiveä mäkeä ylös varsin vaikuttavassa ja symbolisessa kohtauksessa, jossa menneisyyden synnit ovat miehen riippakivenä. Näyttelijäntyöstä täytyy tietenkin mainita erikseen elokuvan toinen vahva lenkki, Yeong-su Oh, jonka rooli vanhana munkkina on täynnä elämänviisautta, tunnetta ja ymmärtäväisyyttä.

Kokonaisuutena Ki-duk Kimin Viisi vuodenaikaa on niin päräyttävä kokemus, ettei sen suuruutta voi ymmärtää pelkän arvostelun kautta. Se on ehdottomasti katsottava itse ja todettava, kuinka Kim johdattaa katsojan buddhalaisuuden perusteellisille juurille. Viisi vuodenaikaa kuvaa samalla elämän kiertokulusta vapautumista, jossa elokuvan päähahmo tekee juuri sen, mitä valaistumiseen tarvitaan. Samalla elokuva opettaa hieman yksinkertaisimmallekin katsojalleen karman ja monta muutakin elämää syvempää asiaa. Kaiken kaikkiaan Ki-duk Kimin elokuva on niin väkevä suoritus, että itse voisin laskea Viiden vuodenajan helposti yhdeksi vuoden 2003 merkittävimmistä elokuvista. Sen tarina, näyttelijäsuoritukset ja tunnelma tuovat rauhaa sieluun, lämpöä sydämeen ja toivoa siitä, että elokuva taidemuotona elää ja voi erittäin hyvin ainakin Aasian suunnalla.

  • 98%
    Viisi vuodenaikaa - 98%
98%

Poiminta

Genret: draama
Kesto: 103 min
Ohjaaja: Ki-duk Kim
Pääosissa: Jae-kyeong Seo,Ki-duk Kim,Yeo-jin Ha,Yeong-su Oh,Young-min Kim
Valmistusmaa: Etelä-Korea
Valmistusvuosi: 2003

Sending
User Review
0 (0 votes)

Tero Niemenpää

Sivuston perustaja ja moraalinen päätoimittaja, jos sellaiseksi tällä sivustolla voi ketään kutsua.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.