Crank 2: High Voltage

Ehkäpä yksi tämän vuosituhannen sekopäisimmistä elokuvista on nyt saanut jatkoa, vaikka ensimmäisen elokuvan loppukohtaus eittämättä toi mieleen sen, että jatkoa olisi lähes mahdoton tehdä, sillä päähenkilöhän putosi helikopterista ja kuoli. Onneksi elämme Hollywoodin ihmeellisessä selluloiditodellisuudessa ja kuolema on vain pieni este jatko-osien tekemiselle, todistihan sen aikoinaan Dallasin Bobbyn kuolema. Jason Statham on siis jälleen hieman häiriintynyt tappaja Chev Chelios, joka jälleen jahtaa omaa pelastustaan vähän liiankin tiukalla aikataululla aiheuttaen samalla suurta närkästystä niin vastustajilleen kuin konservatiiviimmille katsojille. Mutta voidaanko ensimmäisen osan sekopäisyyttä enää mitenkään ylittää tai jopa toistaa niin, että se ei muutu vain itseään toistavaksi sketsikavalkaadiksi?

Kyllä voidaan; ja voe mahoton millä tavalla! Ohjaaja-käsikirjoittajat Neveldine ja Taylor jatkavat Crank: High voltagella suoraan siitä mihin edellinen elokuva jäi, ja pistävät vähintään tuplamäärän virtaa koneeseen edelliseen osaan verrattuna. Cheliosta näyttelevä Statham on kyllä tällaisessa roolissaan kuin kotonaan. Mies pääsee irrottelemaan oikein kunnolla ja huumori on välillä niin mustaa, että jopa Monthy Python jää toiseksi (toki tietyin varauksin). Jos edellisessä osassa oli jonkinlainen rima tasossa minkä yli pitää päästä, niin High Voltagessa ei ole kyllä enää mitään rimaa, ja koko pirun telinekin on viety pois. Vai mitä olette mieltä seuraavista asioista: Chelios ei kuole helikopteripudotuksesta, vaan selviää hengissä ja hänen sydämensä leikataan pois ja tilalle laitetaan väliaikainen tekosydän. Tekosydän tarvitsee tottakai virtaa, joten Chevin pitää koko elokuvan ajan ladata itseään mitä mielenkiintoimilla tavoilla, joihin kuuluu auton akusta johdot kieleen ja nänniin, sähkökaapin virtajohtimet, hankaussähkö (vanhan mummon hinkkaaminen ja paneminen tyttöystävänsä kanssa raviradalla), paristojen nuoleminen, poliisin sähkölamauttimen hyötykäyttäminen ja niin edelleen.

Kaiken tämän lisäksi näemme vielä haulikkoa hanurissa, strippausta, Touretten syndrooman omaavan kung-fu-apulaisen (joka saa kohtauksia mitä epämukavimmissa paikoissa), irtileikatun ja puhuvan pään, nännien leikkausta ja yleistä viattomien ja vähemmän viattomien ihmisten päätöntä ammuntaa aina tilaisuuden tullen.

Jos siis edellämainitut asiat aiheuttavat vilpitöntä naurunremakkaa (kuten allekirjoittaneella), niin Crank 2:sta voi todellakin suositella katsottavaksi. Kuvaus on toki välillä lähes ärsyttävän pätkittyä ja kalansilmä objektiivin käyttö kameraa heiluttaen aiheuttaa oikeasti pientä huimausta, mutta siitä huolimatta elokuvan tekninen toteutus on hyvinkin realistista, eikä CGI:tä ainakaan näy kuvassa. Myös elokuvan brutaalisuus on hyvin aiheeseen sopivaa ja muutenkin tervetullutta nykyajan pullamössöjen toimintaelokuvien joukossa. Sivuosissa heiluva Amy Smart tekee yllättävän rohkean roolin Chevin tyttöystävänä Evenä ja yhtä kovassa vireessä ovat myös pahojen poikien joukot, joista parhaimman vedon tekee ehkäpä Clifton Collins Jr. latinojengin ylipäällikkönä El Huronina. Crank: High Voltage on  puolitoista tuntia täyttä toimintaa, missä ei ole päätä eikä häntää. Kaikki hyvän maun mukaiset normit vedetään vessasta alas ja mikään ei ole pyhää.  Loistava elokuva siis, jota en todellakaan suosittele tosikoille.