Avatar

En aio kertoa lyhyesti Avatarin taustoista, tarinasta tai keksiä tylsiä määritelmiä, huomioita ja yleistyksiä siitä. mitä sen kaiken pitäisi tarkoittaa . En aio analysoida näyttelijätyötä, musiikkia tai kerrata kaikille kuka James Cameron on ja mitä hän on elämänsä aikana tehnyt. Ne asiat tulevat taatusti tutuiksi muista teksteistä.

Pakottava tarve puuttua Avatarin paljon kohuttuun tekniseen toteutukseen sai minut vuoden tauon jälkeen kirjoittamaan elokuva-arvostelua.

Olen säästellyt ensimmäistä 3D-elokuvakokemustani tätä elokuvaa varten. Joskus lapsena katselin satelliittilautasen kautta Mechwarrior animaatiosarjaa, jossa ennen toimintakohtauksia grafiikka huomauttaa ”Put your 3D glasses on!” Kelloggs-rasiasta kaivetut punaviher-pahvilasit päässä seurailin kotisohvalta tätä ihmetystä, jota kolmiulotteisuudeksi väitettiin. En ollut vakuuttunut. Todellista hämmästelyä ja henkeä haukkomista aiheuttava 3D-kokemus sai jäädä hamaan tulevaisuuteen.

Cameronin esileikki 3D-tekniikan julkaistiin kahtena erillisenä dokumenttielokuvana Ghosts Of The Abyss (2003) ja Aliens Of The Deep (2005). Niitä kuvatessa Cameron hioi uuden 3D-tekniikkansa kirkkaimpaan loistoonsa, jota saadaan vihdoin nähdä maailman kalleimmaksi elokuvaksi tituleeratussa Avatar-megaspektaakkelissa.

Avatarin tarina on maksimissaan keskinkertainen kertakäyttötuote, mutta se, millaista tekniikkaa tarinan luomiseen on käytetty, tulee taatusti olemaan tulevaisuutta. Hassut 3D-lasit päässä elokuvan ensimmäiset minuutit olivat hämmästyttäviä. Kuvien syvyysvaikutelma on ehdottoman aito. Koskaan en ole tuntenut seuraavani elokuvan tarinaa sen omassa maailmassa. Kuvan etualaa voisi helposti hämääntyä koskettamaan. Niin lähellä se kaikki tuntuu olevan. Pelonsekaisten tunteiden pikaisesti laannuttua tajuan kuinka perinteinen tarinankerronta tulee kärsimään tästä kaikesta.

Cameronin 3D-tekniikka siis toimii täydellisesti?

Ei. Tämä uusi upea tekniikka luo liudan uusia ongelmia.

Vasemmalle ja oikealle silmälle erikseen syötettävä kuvainformaatio toimii mainiosti, jos kameran ja kuvan liike on rauhallista ja et ole itse liian lähellä katsomassa kuvaa. Tarkkuusalueen vaihtelut kesken kuvan, joka on normaalien elokuvien perustekniikkaa, ei tahtonut toimia Avatarissa kertaakaan.

Ongelmia ilmeni myös kuvissa, joissa kameran liike on sopivan rauhallista. Henkilö tai/ja CGI-hahmojen ripeä liike tuntuu jostain syystä tuottavan häiritsevää haamukuvaa ja väpättäviä kenttäongelmia.

Kun elokuvan räväkät toimintakohtaukset ja niiden sisältämät juoksentelut räjähtävät käyntiin, ei katsoja tiedä mitä seuraa. Mikään ei tunnu taas jälleen miltään. Niissä 3D-oli silkka rasite. Kun 3D-lasit ottaa kesken kaiken pois päästä, on Buranalle taatusti käyttöä. Onneksi hyvänä kikkana voi toisen silmän laittaa kiinni, jolloin elokuvaa voi seurata miltei normaalina 2D-kuvina. Mutta millainen elokuva vaatii katsojaansa sulkemaan välillä silmänsä, että siitä saisi tolkkua? Ei todellakaan täysin onnistunut sellainen.

Avatarissa 3D-tekniikalla hyvin toteutettuja elementtejä ovat käytävät, kapselit, aluksien ohjaamot, lähes kaikki kasvoanimaatiot, oksat ja lehdet. Ne olivat miltei poikkeuksetta todella upeita. Komentosillalla kameran rauhallinen panorointi pöydän vieressä, josta digitaaliset näytöt ja pöytien pikkuirtaimisto tuntuvat tunkeutuvan elokuvateatterin penkkirivistöille asti. Pandoran pinnalla rauhallisesti leijuva tuhkasade saa katsojankin huitomaan läheltä hipovia hiukkasia pois edestään.

Avatarin ansiot eivät ole vähäiset, mutta eivät myöskään normaalia elokuvakerrontaa korvaavat. Avatar on hieno askel oikeaan suuntaan ja tulevaisuuden kannalta todella merkittävä elokuva, mutta paljon täytyy 3D-tekniikan vielä kehittyä, jotta kaikki sen aiheuttamat ongelmat saadaan korjattua.

Kun CGI-maailma ja CGI-hahmot pääsivät käyskentelemään vapaasti, rauhallisesti, pimeällä tapahtuvissa, mutta todella kauniisti valaistuissa kuvissa, Avatar toimii parhaiten. Silloin se loi lumoavan kauniita hetkiä, joita on pakko päästä katsomaan uudestaan. Niihin tuntemuksiin ei normaalitekniikalla toteutettu elokuva pysty mitenkään.