2012

Roland Emmerich teki sen taas! Miehellä on selkeästi jotain maapalloa ja ihmiskuntaa vastaan, kun jokainen teos tuhoaa yhä enemmän rakasta palloamme. Kyseessä on siis vanhan Maya-kalenterin loppu, jossa ihmisten teoilla ei ole enää mitään merkitystä, vaan maapallo pistetään niin sanotusti pakettiin kysymättä keneltäkään mitään. Kaikki kuolee ikään, sukupuoleen, uskontoon tai pankkitiliin katsomatta. Ja voi pojat ja tytöt millaisen tuhon 260 miljoonalla dollarilla Roland-poika on saanut aikaiseksi. Mutta mistä tässä on oikein kyse? Kerran 25 800 vuodessa aurinkokuntamme planeetat ovat linjassa auringon ja linnunradan keskustan kanssa ja 21.12.12 Mayojen kalenteri tulee tiensä päähän. Tällöin ilmestyy auringolieska, joka lisää neutriinosäteilyä, jonka seurauksena maaapallon keskusta lämpiää ja mannerlaatat alkavat liikkua uusiin paikkoihin.

Emmerichillä on siis kova päivätyö pistää jälleen maapallo paskaksi ja sen mies totisesti tekee. Näin teknologiafriikkinä en voi kuin hattua nostaa sille, mitä erikoistehostemiehet ovat saaneet aikaiseksi. Nykyaikana katsojia on enää todella vaikea saada yllätetyksi erikoistehosteilla, mutta voi herranjumala sitä detaljien määrää, mikä vyörytetään katsojan verkkosynapseille. Etsin tätä kirjoittaessa vieläkin leukaani Plevnan ykkössalin lattialta, sillä niin todenmukaiset tämän elokuvan tehosteet olivat. Yksittäiset ihmiset roikkumassa halkeavien rakennusten välissä, ihmisiä jäämässä vyöryvien autojen, talojen, tavaroiden, junien, lentokoneiden ja veneiden alle ja mannerlaatat uppoavat mereen rakennusten sortuessa ympärillä. Illuusiosta on tehty niin todentuntuinen että katsojasta todellakin tuntuu siltä, että olisi paikanpäällä seuraamassa oikeata maailmanloppua.

Mutta kaikki tämä tehostetykitys olisi aivan turhaa ilman ihmisiä ja heidän traagisia kohtaloitaan. Roland Emmerich on edennyt pitkän matkan Universal Soldierista, mutta edelleenkään mies ei osaa vakuuttavasti ohjata suuria tunteita. Tai no kyllä mies niitä tunteita osaa ohjata, mutta niin kliseiseti ja siirappisesti, että katsojalta halkeaa hampaat muustakin kuin karkista. Miehen tavaramerkeiksi tulleet perhekeskeiset teemat näyttelivät pääosaa niin ID4:ssa, Patriotissa kuin The Day After Tomorrowissa, ja niin ne tekevät nytkin. Onnettomasta perheenisästä tulee elokuvan sankari, joka pelastaa kaikki. Tosin tässä tapauksessa pelastettavaa ei paljoa jää, mutta “isi hoitaa”-teema kuitenkin paistaa olemassaolollaan. Ihmettelinkin siis suuresti kuinka John Cusack oli eksynyt tähän teokseen Jackson Curtisiksi, jonka epäonnistunut perhe-elämä ja kirjailijan ura saa todellakin uusia käänteitä.

Cusack yhdessä Woody Harrelsonin esittämän maailmanloppuhörhön kanssa ovatkin tämän elokuvan ainoat näytelleet valopilkut. Curtisin ex-vaimoa esittänyt Amanda Peet on kuin paikalla heiluva äiti-statisti kuten myös hänen uusi miehensä Gordon (Thomas McCarthy) ja menossa roikkuvat lapset Noah ja Lilly. Riistokapitalistisen poliitikon roolin vetävä Oliver Platt on kyllä elementissään, mutta niin hän kuin kaiken keksinyttä geologia esittävä Chiwetel Ejiofor, ovat täysin rooliensa vankeja, ja ainoastaan presidentiksi päässyt Danny Glover erottuu valkoisen talon miehistöstä edukseen. Hymyilyä aiheutti myös täysin karikatyyrinen venäläinen miljardööri Yuri, jonka letkautukset aiheuttivat lähinnä vaivautuneita katseita mutta  muutaman spontaanin naurun röhähdyksen.

Elokuvan läheltäpiti-tilanteet ja pelastautumiset ovat niin ennalta-arvattavia, että ne väkisinkin syövät tämän elokuvan tehoa. Myös elokuvassa olevat Yellowstonen kokoiset juoniaukot häiritsivät ainakin allekirjoittanutta aina aika-ajoin, mutta Rolandin eduksi on laskettava se, että hän peittää hienosti draamalliset puutteensa näyttävillä tehosteilla. 2012 on eittämättä visuaalisesti häikäisevä elokuva, joka on ehdottomasti nähtävä isolta kankaalta isoilla äänillä. Musiikkiraita ja leikkaus porautuu suoraan katsojan tajuntaan ja vaikka kuinka olisi kyyninen ihminen, niin kyllähän elokuvassa vyöryvät ihmiskohtalot edes vähän liikuttavat. Hattua täytyy siis nostaa Emmerichille, että jälleen kerran miehellä on munaa pistää ihmiskunnasta noin 90% sileäksi ja tehdä se tavalla, joka taatusti viihdyttää visuaalisesti.  Lopputulos on siis juuri sitä, mitä kaikki odottivat, suurta tuhoa ja surkeaa draamaa.