Sisilialainen tyttö

Vuoden 2009 “Rakkautta ja anarkiaa”-elokuvafestivaaleilla esiintynyt italialainen elokuva, Sicilian Girl (La siciliana ribelle), on tanakkaa katsottavaa draamansa puolesta. Marco Amentan ohjaama ja käsikirjoittama elokuva kertoo tositapahtumiin perustuvan elokuvan nuoresta naisesta, Ritasta, joka joutuu elämänsä aikana todistamaan isänsä ja veljensä murhat. Niinpä mafian hallitsemassa kylässä kasvanut sisisialainen nainen tekee varsin radikaalin ratkaisun ja lähtee hakemaan oikeutta poliiseilta ja oikeuslaitokselta. Tuloksena on varsin intohimoinen (kuten etelä-eurooppalaiseen tapaan voi olettaa) ja herkkä tarina.

Elokuvan näyttelijät ovat perinteiseen tapaan hienosti näytteleviä. Amenta ei ole edes yrittänyt mitään kummallisuuksia, vaan on antanut draamaansa näyttelijöille sellaiset puitteet, joissa etelä-eurooppalainen mentaliteetti kukkii, tunteet ovat suuria ja puheet juuri niin suorapuheisia, kuin niiden pitääkin olla. Tähän soppaan heitetään Veronica D’Agostinon näyttelemä Rita, jonka onnellinen lapsuus katkeaa ensin isän murhaan ja lopulta veljen murhaan. Tämä herättää aikuisuuden kynnyksellä heiluvassa Ritassa niin suuren muutoksen tunteen koko kotikylää vastaan, että nuoren naisen raivo päättyy vasta elokuvan loputtua. D’Agostino heittäytyykin päärooliin sellaisella tunteella ja nuoren naisen hämmennyksellä, että elokuvan uskottavuus paranee heti kertaheitolla.

Kun Ritan aikuisuuden tavoitteluun ja kostonhaluun heitetään hienosti mukaan oman perheensä kanssa tasapainoileva Gerard Jugnot ja karismaattisesti, mutta samalla myös aavistuksen stereotypisesti, näyttelevä Marcello Mazzarella, niin kasassa on melkoisen hieno näyttelijäkaarti. Eikä elokuvassa kannata missään mielessä unohtaa Ritan äitiä näyttelevää Lucia Sardoa, joka tuo omaan rooliinsa mukaan ripauksen sitä jääräpäistä vanhoillisuutta, jota elokuvan perinteitä vaaliva paikalliskulttuuri velvoittaa.

Kaiken kaikkiaan Amentan rikosdraama on hienoa italialaista työtä, joka saa dramaattisuudellaan katsojan hiljentymään. Ritan kohtalo kun saa ajattelemaan jo muutakin kuin omaa pientä ja turvallista maailmaansa täällä koto-Suomessa. Kun ajattelee koko elokuvaa vielä siihen kontekstiin, että kyseessä on tositarina, heittelevät katsojan tunteet ja ajatukset elokuvan päätyttyä sinne ja tänne. Nuoren naisen kostoa, elämänjanoa ja nurkkaanajetun petoeläimen raivoa kun on vaikeaa rennosti katsella. Ja syytä onkin katsella tarkemmin, sillä mikäli elokuvaa on uskominen, on mafian ote Italiassa varsin vahva, eikä muutosta ole varmaankaan vielä nykypäivänäkään nähty. Elokuvana Amentan Sicilian Girl on joka tapauksessa ajatuksia herättävä ja jännittävän traaginen kokonaisuus, jonka paljaaseen raakuuteen herää vasta elokuvan loputtua. Vakavasti sanoen: tätä elokuvaa voi suositella niin draaman, kuin miksei thrillerienkin ystäville.