Tieto

Nicolas Cage on eksynyt vuosien varrella melkoiseen pökäleviidakkoon, eikä mies tunnu millään löytävän ulospääsyä edes vähemmän haisevan tuotannon pariin. Toki Bangkok Dangerous antoi jo pieniä viitteitä siitä, että ainakin viitat oikeaan suuntaan alkavat pikkuhiljaa löytyä, mutta ulospääsy jäi puolitiehen. Uusimman teoksensa, Knowingin, kanssa miehellä on jälleen aivan armoton yritys päästä jälleen pinnalle, mutta kuten niin monta kertaa aikaisemmin, yritykseksi tämäkin veto jää, vaikka sinällään elokuva ei mikään läpimätä ole.

Ohjaaja Alex Proyasin tähti on ollut tekemässä melkoista syöksyä, sillä vaikka mies teki yli kymmenen vuotta sitten loistavan Dark Cityn, niin muita varsinaisia täysosumia ei ole uralle mahtunut, vaikka I Robot olikin tyylillisesti suhteellisen nättiä katsottavaa. Scifiä Proyas ei kuitenkaan ole hylännyt ja Knowing onkin eräänlainen apokalyptinen numerologialla leikkivä scifi-jännäri, joka yhdistelee astrologiaa ja satunnaisuusoppia päämääräämättömällä tavalla. Idea on toki ollut ihan mielenkiintoinen, mutta kuten olemme aikaisemmin huomanneet, hienot tehosteet ja Cage eivät takaa välttämättä onnistunutta elokuvaa.

Vuonna 1959 Lexingtonin ala-asteella koululaiset saivat päättää, mitä he tekisivät koulun avajaisissa, ja nuoren Lucinda Embryn ehdotus “aikakapselista” hyväksytään. Metalliseen pönttöön laitetaan koululaisten piirroksia ja tekstejä siitä, miltä tulevaisuus tulisi näyttämään, ja kapseli tultaisiin avaamaan 50 vuoden kuluttua. Muiden piirtäessä avaruusaluksia, nuori Lucinda piirtää arkillisen outoja numeroita, jotka 50 vuotta myöhemmin nuori Caleb saa käsiinsä.  Tämän jälkeen asiat alkavat menemään kummallisiksi. Numerot nimittäin kertovat jokaisen suuren katastrofin päivämäärän, uhrien lukumäärän ja koordinaatit viimeisen 50 vuoden ajalta, ja kirsikkana kakun päällä, kolme tapahtumaa ovat vielä tapahtumatta kun Calebin isä John saa paperin käsiinsä. Kaiken kukkuraksi Calebin ympärillä häärää outoja miehiä, jotka kuiskailevat viestejä suoraan poitsun päähän.

Juoni sinällään ei ole niin huono, mutta elokuvan henkilöt ja tapahtumat sitten ovatkin sieltä aivokuolleiden osastolta. Yksinhuoltajana häärivä John (Cage) on toki ihan uskottava roolissaan, mutta miehen toimet ovat aivan järjettömiä. Toki vaimonsa menetys vuosia sitten on horjuttanut tämän MIT:ssa opettavan miehen psyykettä, mutta jos kerran tietää missä onnettomuuksia tulee tapahtumaan, niin miksi sinne pitää väen väkisin ängetä mukaan? Samoin Calebia näyttelevä Chandler Canterbury on jotenkin unten mailla koko elokuvan, mutta huonoimman vedon tekee kuitenkin Lucindan tytärtä Dianaa näyttelevä Rose Byrne, joka nousi maineeseen Damages-sarjalla, mutta tässä elokuvassa emäntä on pihalla kuin voikukan lehdet. Samalla mutrunaamalla vetävä Byrne nousee ärsyttävyydessään aivan uusiin sfääreihin ja katsoja oikein toivoo, että emäntä paloteltaisiin vaikka puimurilla jossain vaiheessa.

Kun kaikki näyttelijät vetävät roolinsa enemmän tai vähemmän perseelleen, elokuvan ainoiksi valopilkuiksi nousevat loistavasti tehdyt katastrofit. Ihmisiä pistetään paaliin oikein urakalla, ja tapahtumat ovat kaikessa korniudessaan kuitenkin suhteellisen brutaaleja. Monissa muissa arvosteluissa mainitusta koomisuudesta en itse nähnyt jälkeäkään, sillä tahattomat kömmähdykset aiheuttivat enemmän myötähäpeää kuin nauramista. Loppujenlopuksi Knowing on juuri ja juuri katsottava scifi-elokuva, jonka meriiteiksi jäävät näyttävät tehosteet ja kaksijakoinen loppu, joka tarjosi samaan aikaan hiusten repimisen ja helpottavan huokauksen.