Fast & Furious

Nopeita autoja, kauniita naisia, bensankäryistä toimintaa ja meksikolaista räppiä. Siinäpä ainesosat, joista neljäs kaahailu- ja tuunausleffa Fast and Furious on tehty. Sarjan ensimmäinen osa oli aloittamassa 2000-luvun tuunaus-genreä ja toivottavasti tämä neljäs osa lopettaisi sen. Älkää käsittäkö väärin, sillä itse pidän hienoista autoista ja “pimp my ride“-ohjelmasta, mutta aikansa kutakin, ja näin taantuman aikana olisikin ehkä aika siirtyä hieman hillitympään ympäristön tuhoamiseen.

Mutta mitä itse elokuva sitten tarjoaa katsojille? Kuten elokuvan mainoskin jo kertoo: vanhat osat, uusi malli. Eli toisin sanoen tekijät haluavat viestittää, että tämä elokuva on samaa jöötiä kuin ensimmäinen osa, mutta uudenlaisessa pakkauksessa. Jo ensimmäinen osa todisti katsojille, että ilman juonta voidaan tehdä kaupallisesti kannattava elokuva kun se ahdetaan täyteen kaikkea mistä auton virittelijät näkevät märkiä päiväunia. Tosin tällä kertaa turha tuunaus on jätetty vähemmälle ja elokuvan pääpaino on jätetty armottomalle kaahaukselle ja häpeilemättömälle naisten perseiden esittelylle meksikolaisen räpin säestyksellä.

Itse elokuva aloitetaan jo trailerissa nähdyllä hurjalla bensalastin ryöstöllä Dominikaanisessa tasavallassa, jonka arkkitehteinä häärivät vanhat tutut Dom (Vin Diesel) ja Letty (Michelle Rodriguez). Kohtaus nousee visuaalisuutensa ohella lähes naurettavan alleviivaavaksi, kun Letty perustelee bensan olevan arvokkaampaa kuin kulta. Muunlaista ympäristöviittausta elokuva ei sitten sisälläkkään, mutta ehkä tekijätiimi halusi näin puhdistaa omaatuntoaan tuomalla edes yhden näennäisen kannanoton maailman taloustilanteeseen. Muuten kohtauksen tarkoituksena on varmasti ollut vain esitellä katsojille, että Dom ja Letty ovat edelleen vedossa ja että kaikesta huolimatta Rodriguez on tarvittaessa erittäin kaunis ja näyttävä nainen, joka ei pelkää pientä toimintaa.

Rodriguezin rooli jää kuitenkin hämmentävän lyhyeksi kun monien mutkien kautta hän ajautuu takaisin valtoihin ilman Domia ja saa surmansa takaa-ajossa. Syy naisen lyhyeen rooliin löytyykin siviilielämän puolelta, sillä Michellen piti mennä istumaan 180 päivän tuomiotaan linnassa, minkä hän oli saanut jätettyään noudattamatta määrätyt yhdyskuntapalvelunsa ja AA-ohjelmansa, jotka hän oli saanut erinäisistä ylinopeuksista ja ajosta alkoholin vaikutuksen alaisena. Mutta siviiliasiat sikseen, Michelle hoitaa oman leiviskänsä kunnialla, mitä taas ei voida sanoa elokuvan muista hahmoista. Toki Diesel on jälleen se oma jörmy itsensä, mutta miehen murahtelut ja väkinäiset ohimosuonten pullistelut yhdistettynä viileyden maksimointiin alkavat jo pikkuhiljaa kyllästyttämään. Samoin Walkerin näyttelemän FBI-agentti O’Connorin yksiulotteiset eleet ja käsittämättömät toheloinnit alkavat väkisinkin nostattamaan katsojan verenpainetta.

Kun juonikin on kuin bensaletkussa etenevä aine ja kaahaukset muistuttavat enemmän tietokonepelejä kuin oikeita ralleja, niin montaa hyvää asiaa tämä tekele ei tarjoa. Domin ja O’Connerin jahti meksikolaisen huumeparoni Braganin perässä on kaikesta ennalta-arvattavuudesta huolimatta myös ajoittain suhteellisen vauhdikasta, vaikkakin muutamien kohtausten leikkaukset ja tehosteet ovat jopa silmiinpistävän tökeröitä. Yleensä kuitenkin etsin elokuvista myös niitä hyviä asioita, ja kyllähän tämäkin tarjoaa ainakin ajoittain viihdyttävää kaahausta ja miehekkäitä pörinöitä V8:n armottomasta laulusta. Jos elokuvaa pitäisi jollekkin suositella, niin ehkäpä sitten niille jotka ovat kiinnostuneita autoista ja tuunauksesta, mutta muut pysykööt poissa tämän äärestä.