elokuvateatteri.com

kaikki elokuvista, suomeksi

Mitäpä jos tulevan jääkauden jälkeen avaruudesta tipahtaa tuntematonta teknologiaa sisältävä laite, joka muuttaa ihmiset lähes kuolemattomiksi mutanteiksi, joilla ei ole omaa tahtoa? Eikä siinä...

Mitäpä jos tulevan jääkauden jälkeen avaruudesta tipahtaa tuntematonta teknologiaa sisältävä laite, joka muuttaa ihmiset lähes kuolemattomiksi mutanteiksi, joilla ei ole omaa tahtoa? Eikä siinä vielä kaikki: nimittäin yksi ihminen nimeltään Nagh-Than yhdisti kaikki vanhan maailman heimot yhteen, jonka avulla mutantit tapettiin ja tämä kuolettava kone haudattiin syvälle maan uumeniin, mistä kukaan ei tulisi sitä koskaan löytämään. Nagh-Thanin veljeskunta piti myytin koneesta elossa kirjoittamalla kronikat, joissa totuus menneistä tapahtumista säilyisi tuleville sukupolville. On vuosi 2707, ja maailmaa hallitsee neljä eri yhtiötä: Mishima idässä, Bauhaus ja Imperial Euroopassa ja Afrikassa sekä Capitol lännessä ja nämä yhtiöt käyvät loppumatonta sotaa maapallon viimeisistä luonnonvaroista. Siinäpä purtavaa katsojalle jo ennen alkutekstejä.

Käsikirjoittaja Philip Eisner oli aikaisemmin kirjoittanut loistavan scifi-kauhun, Event Horizonin, josta myöhemmin tuli todellinen alansa klassikko elokuvapiireissä, ja tälläkin kertaa varmasti aikomuksena oli tehdä toisenlainen klassikko. Valitettavasti Eisner ei aivan onnistunut tällä kertaa aikeissaan. Mutant Chronicles on kunnianhimoinen projekti, joka heiluu onnistumisen veitsen terällä suhteellisen tuulisissa olosuhteissa. Kokonaisuutta ajatellen juoni vaatii katsojaltaan yllättävän avointa mieltä, joka vetää vertoja jopa Hyperionin kaltaisille teoksille, joissa eletään kaukana tulevaisuudessa, missä ihmiskunta ja maailma eivät olekaan kehittyneet niin auvoisesti kuin haluaisimme kuvitella. Jos siis katsoja pystyy hyväksymään elokuvan näyttämän tulevaisuuden, missä laitteet toimivat höyryllä ilman suurempia hampaiden kiristyksiä, on käsissämme hieman yllättäen jopa suhteellisen onnistunut elokuva.

Mutta palataanpa elokuvan tapahtumiin: Capitolin ja Bauhausin välisellä sotalinjalla tapahtuu pieni epäonnekas tapahtuma, jonka seurauksena tämä avaruudesta tippunut kuoleman laite alkaa jälleen toimia, ja eipä aikaakaan kun ilkeät zombieita muistuttavat mutantit alkavat valloittaa maailmaa. Kone kun muuttaa kaikki kuolleet ja elävät omiksi mutanttisotureiksi. Kun Nagh-Than veljeskunnan nykyinen johtaja saa kuulla kuoleman laitteen jälleen aktivoituneen, suuntaa tämä veli Samuel (Ron Perlman) kohti yritysten johtajia aikeinaan saada iskujoukko, jolla kone voitaisiin lopullisesti tuhota. Tästä seuraakin lähes kliseinen iskujoukon keräys, jossa parhaista parhaat kerätään saman katon alle ja itsemurhatehtävä voi alkaa.

Olin suuresti yllättynyt siitä, millaisia nimiä tämäkin elokuva oli saanut haalittua. Toki Perlman muutenkin tekee aivan käsittämättömiä ratkaisuja rooleissaan, mutta miekkaa heiluttava "munkki" alkaa olemaan jo siinä uskottavuuden rajamailla. Majuri Hunteria näyttelevä Thomas Jane sen sijaan on elokuvan kantava voima. Mies sopii kyrpiintyneen sotilaan rooliin kuin se kuuluisa nyrkki naamaan ja Jane onkin elokuvan ehdottomasti uskottavin ja moniulotteisin hahmo. Mutta valitettavasti se ei kerro ihan koko totuutta, sillä muut iskuryhmän jäsenet aina yksi-ilmeistä Devon Aokia myöten vetävät ehkäpä karikatyyrisimmät vedot, mitä elokuvahistoriassa voidaan ylipäätään vetää. Kun tällaiset paperinohuet hahmot laitetaan seikkailemaan näinkin villeihin maisemiin, jotka muistuttavat jollain tavalla Sky Captain and the World of Tomorrowta, niin lopputulos on vähintäänkin sekava. Tämä visuaalisesti upea, tehosteiltaan jännä, toiminnaltaan yllättävän raaka ja kerronnaltaan outo teos eroaa todellakin muista alan elokuvista ja voitaisiinkin sanoa, että loppua kohti paraneva scifielokuva vaatii enemmän katsojaltaan kuin antaa.

Ei kommentteja

Ole ensimmäinen, joka jättää kommentin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.