Felon

Jos jokin elokuva pääsee yllättämään hieman puskista, niin täytyy sanoa, että Ric Roman Waughin ohjaama ja käsikirjoittama Felon on tälläinen elokuva. Elokuvan aihe on tosin hieman kulahtanut, sillä viimevuosien aikana vankilaan sijoittuvia tv-sarjoja ja elokuvia on jälleen tehtailtu lähes kohtuuton määrä, ja omasta mielestäni tv-sarja Oz kertoi jo kaiken oleellisen, mitä vankilaelämästä voidaan suurelle yleisölle tv:ssä kertoa. Kaikesta huolimatta ohjaaja Waugh on onnistunut tuomaan jotain inhimillistä ja samalla siis hyvin mielenkiintoista kerrottavaa tästä aihepiiristä ja voidaankin sanoa, että Felon on kaupallisesta menestymättömyydestään huolimatta erittäin onnistunut elokuva.

Elokuva kertoo tarinan Wade Porterin (Stephen Dorff) erittäin epäonnisesta elämänvaiheesta, jossa mies joutuu harmittomalta näyttävän tilanteen jälkeen vankilaan, ja sitä kautta sellaisten kauheuksien keskelle, missä normaalilla perheenisällä ei ole paikkaa eikä turvaa. Wade kolkkaa nimittäin kotiinsa murtautuneen miehen sillä seurauksella, että murtovaras kuolee ja amerikkalaisen viihdeteollisuuden asettamien lakien mukaan tästä seuraa kolmen vuoden kakku vankilassa. Jotta asiat menisivät vielä paremmin, vankilabussissa eräs mies puukotetaan, ja tekijä lykkää puukon Waden kouraan ja lopun voivatkin katsojat jo arvata. Wade tuleekin huomaamaan vaikeimman kautta, että vankilassa yhteiskunnan lait ja normit eivät todellakaan päde.

Dorffin esittämän Waden silmistä voikin loistavasti lukea, kuinka elämä kirjaimellisesti murenee käsiin. Muutamaa hetkeä aikaisemmin mies oli laajentamassa yritystään ja perhe oli lisääntynyt yhdellä jäsenellä, kun nyt mies joutuu sattumusten kautta vankilan kaikkein pahimpaan osastoon, missä vankien pitää kirjaimellisesti tapella pysyäkseen hengissä. Dorff on lähes täydellinen valinta Porterin perheenpään rooliin, ja katsojat pääsevät ihailemaan miehen uskomatonta muuntautumiskykyä. Mutta hyvä vankilatarina tarvitsee aina tällaiselle keltanokalle kouluttajan ja vihollisen. Val Kilmerin esittämä John Smith näyttäytyykin katsojille lähes tunnistamattomana vankilajermuna, joka on viettänyt enemmän aikaa muurien sisäpuolella kuin niiden ulkopuolella. Siloposkisesta pyhimyksestä ei ole enää tietoakaan kun Kilmer on ottanut roimasti kiloja kehoonsa ja kasvattanut kunnon punaniskaparran.

Kilmerin esittämä Smith tuokin tarvittavan kontrastin Wadeen, joka miehen oppien mukaan pikkuhiljaa muuntautuu perheenisästä arjalaisten tappelukoneeksi. Toki normaalista perheenisästä ei kovaluista tappelijaa ihan näin lyhyessä ajassa koulutettaisi, mutta onneksi tarina kertoo, että Wade on tietenkin nuoruudessaan palvellut armeijassa, josta tarvittavat selviytymistaidot on hankittu. Mutta vaikka vankien tappelu täyttää suuren osan elokuvasta, sen punainen lanka on paljon mielenkiintoisempi. Nimittäin vangit eivät tappele vapaaehtoisesti. Kaiken tämän takana häärääkin hieman yllättävä henkilö, vanginvartija Luutnantti Jackson, joka on jopa kaksinaamaisempi kuin kaikki Suomen poliitikot yhteensä. Lostista, Oz:sta ja Matrixista tuttu Harold Perrineau on jälkikäteen ajateltuna suorastaan loistava veto tähän rooliin, sillä niin uskottavasti mies esittää sadistista vanginvartijaa, joka muurien ulkopuolella näyttäytyy herttaisena ja lämminhenkisenä perheenisänä.

Felon kertookin herkän, koskettavan ja ajatuksia herättävän tarinan ihmisten ennakkoluuloista vankeja ja vanginvartijoita kohtaan. Mikään ei ole sitä miltä ne aluksi näyttävät, ja jokainen meistä tekee virheitä. Loppupeleissä se on vain tuurista kiinni mihin elämä meidät lopulta vie. Tämä elokuva on myös loistava osoitus siitä, että Stephen Dorff osaa ihan oikeasti näytellä ja Kilmer ei ole kadottanut näyttelijäntaitojaan mihinkään, vaan todellakin osaa muuntautua rooliin kuin rooliin. Ainoastaan elokuvan loppu on hieman liian sentimentaalinen, mutta muuten loistavan tarinan ansiosta senkin voi antaa hyvillä mielin anteeksi.