SPL

Hong Kongissa tehdyt toimintaelokuvat voidaan jakaa katsojien keskuudessa mielestäni kahteen kategoriaan. Niihin, joista Hollywood-elokuvat käyvät lainailemassa toimintakohtauksia ja ideoita ja niihin, jotka omalla tavallaan toistavat genrensä elokuvia päivästä toiseen. Niin sanotut hong kong-mätöt ovatkin usein tyypillisiä kostotarinoita tai lopullisen ratkaisun hakijoita, joissa piinattu mies kohtaa Nemesiksensä milloin missäkin. Vuonna 2005 valmistunut SPL (Saat po long) ei ole tästä mikään poikkeus, sillä kasvaimensa takia kuolemaan tuomitun poliisin vakaumus omaa arkkivihollistaan kohtaan on lähes ihailtavaa. Ja tuloksena on tietenkin paljon verta, imelä juoni ja niin nopeaa toimintaa, ettei katsojan silmä meinaa pysyä liikkeissä mukana. Tervetuloa hong kong-mättöjen maailmaan.

SPL kertoo melko konventionaalisen "kostotarinan" aivokasvaimeen pikkuhiljaa kuolevasta poliisista, Chan Kwok Chungista, joka haluaa kostaa vääryydet pienen otto-tyttönsä vanhempien tappajalle, raa’alle gansterille Wong Po:lle. Tehtävä ei ole helppo, mutta ryhmänsä tuella lain kirjainta vääntelevä poliisi pääsee maaliansa lähemmäs. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun ryhmään liittyy yksikön johtoon siirtyvä Ma Kwun, joka alkaa lopulta ymmärtämään veljeyden merkityksen. Seurauksena on tietenkin sitten valtava verilöyly, jossa taistelukoreografille on ladattu ylityötä oikein kunnolla.

Hong Kong-elokuvissa on yleensä melko turha puhua näyttelijöistä, mutta tällä kertaa piinattua poliisia näyttelevä Simon Yam on mies paikallaan. Päättäväisyyden kehdosta noussut näyttelijä lataa yhdessä Donnie Yenin kanssa ruutuun sellaista alleviivattua tunnetta, että katsojaa alkaa vähemmästäkin jännittää. Kun mukaan vielä lasketaan kaikkien poliisien Nemesistä näyttelevä Sammo Hung Kam-Bo, niin SPL:n näyttelijäkaartissa ei todellakaan ole valittamista ja elokuvassa nähdäänkin toiminnan ohella melkoisia tunnemyrskyjä kuin myös lähes Shakespearemaisia juonenkäänteitä, joissa kohtalolla on todellakin painava sanansa.

Ohjaajana ja käsikirjoittajana toiminut Wilson Yip on tehnyt elokuvasta varsin miellyttävän pläjäyksen. Vaikka tunteen pohjalta elokuva ei sydäntä täysin riipaisekaan, niin monet ihmiskohtalot herättävät elokuvassa jotain oudon runollista tunnetta. Kun kaikki kostetaan sitten Hammurabin lakia mukaillen, niin käsissä on hyvinkin toimiva toimintaelokuva, jollaista sopiikin melkein odottaa. SPL ei todellakaan petä asiaan vihkiytynyttä katsojaa ja melko varmasti viihdyttää myös toimintaelokuvien ystävää. Toisaalta SPL ei tarjoa yhtään mitään niille, jotka haluavat elokuvalta rauhallista ja eteeristä olemusta, sillä SPL on kuin herkkä ruutitynnyri, joka täystuhon keskellä huutaa kohtalon oikkujen vuoksi.